Viime aikoina olen onnistunut saamaan loppuun joitakin pitkään roikkuneita asioita. Kuten maksamaan viimeisetkin eurot noin kahdeksantoista vuotta sitten otetusta pankkilainasta. Ja palauttamaan omistajalle kolme nuottikirjaa, jotka lainasin vuonna 1984 ja joista ensimmäinen bändini Kumpula-projekti opetteli Spencer Davis Groupin "Gimme Some Lovinin" (jota myös esitimme minun suomenkielisellä sanoituksellani) ja Pink Floydin "Moneyn" (jota emme esittäneet, mutta joka oli ja on aika vinkeä treenattava 7/8-tahtilajeineen). Kirjojen olemassaolo näytti kadonneen omistajan tietokannoista hyvin pian lainauksen jälkeen eikä niitä ole minulta kyselty koskaan. Niinpä minunkin oli ollut kovin helppoa unohtaa niiden alkuperä.

Käännös Philip Normanin massiivisesta Lennon-elämäkerrasta lähti kustantajalle toukokuun lopulla. Pidin kirjasta (ja sen kääntämisestä!) kovasti, mutta silti viimeinen lause, viimeinen korjaus ja viimeinen koneoikolukutarkistus olivat pienen juhlan paikkoja. (Etenkin kun Word 2000:n kieliasun tarkistus -toiminnolla on paha tapa kaatuilla pitkien tiedostojen kohdalla, joten operaatio on näissä kirjan mittaisissa projekteissa aina äärimmäisen turhauttava ja vaatii jatkuvan välitallettelun muistamista.)

Kovalevylläni on myös pyörinyt lokakuusta alkaen Liken kirjamessuklubin alla tekemäni harjoitusnauhoitukset kitarasäesteisestä Nedut-lausunnasta. Minun on ollut jo hyvän tovin tarkoitus kuunnella ne läpi ja katsoa, kestänkö kuunnella niitä sen verran, että kehtaisin pistää niitä teidänkin kuultavaksenne. Tänään sain sitten lopulta väkerrettyä pikaisen miksauksen "Maailmanpuu"-jaksosta. Kuulen mielelläni kommentteja.

Olen pikku hiljaa menettämässä myös viimeiset konkreettiset yhteyteni kotikaupunginosaani Kontulaan, kun äitini muuttaa sieltä pikapuoliin pois ja tätini (joka nuoruuteni aikana tosin asui Myllypurossa) todennäköisesti myös pikapuoliin. Joitakin yhteyksiä silti yhä on. Opinahjoni siellä täyttää syksyllä sata vuotta. Ja koska olen suunnitellut ei-scifistisen romaani numero vitosen (jonka työnimi on joko Muurahaispuu tai Tieto, tällä hetkellä edellinen) tapahtumaan Keinulaudantiellä, minun on joskus ensi vuonna tehtävä jälleen retki kameran kanssa vanhoille paikoille.

Romaani numero nelosen eli Karstan  kirjoitusaikataulu on tällä hetkellä auki. Tarkoitus oli ryhtyä kirjoittamaan sitä loppukesästä kun saan Avaruusbluesin käännöksen valmiiksi. Nyt on kuitenkin tullut ehdotus käännösprojektista, joka olisi pakko tehdä määräaikaan mennessä - ja jonka haluan mielelläni tehdä. Todennäköisesti liu'utan suosiolla Karstan kirjoitusjaksoa vähän syksymmälle. Mutta siitä tarkemmin myöhemmin, kun asiat varmistuvat ja selkenevät.