Tämänaamuisen Hesarin Kaupungin laita -kolumnissa toimittaja Antti Manninen valittelee, että ihmiset oikaisevat Sanomatalon viereisten nurmikoiden poikki, jolloin nurmikkoon syntyy rumia, kuluneita polkuja. Manninen paheksuu myös nurmikolla istuskelua ja muuta nurmialueen käyttöä. Hänen mielestään kaupungin viheralueiden tärkein tehtävä näyttää olevan näyttää mahdollisimman kauniilta Sanomatalon ikkunasta katsottuna.

(Se onkin erittäin hyvä ja silmää miellyttävä tapa katsella kaupunkikuvaa. Silloin ei joudu nimittäin katselemaan alueen toiseksi ruminta* talonkuvatusta, Sanomataloa.)

Itse olen vakaasti sitä mieltä, että kaupungin viheralueiden tulee olla meidän kaikkien kaupunkilaisten omaa olohuonetta, ja siten käyttöä ja kulutusta kestäviä. Ruohikoiden tallaantumista "vääristä" kohdista voitaisiin vähentää esimerkiksi seuraavalla menetelmällä, jota näin tarjoan vapaaseen käyttöön:
1. Rakennetaan viheralue ilman polkuja.
2. Odotetaan vuosi tai kaksi.
3. Katsotaan, mihin kohtiin on muodostunut kuluneita oikopolkuja ja rakennetaan niihin kohtiin kunnolliset, hiekoitetut tai kivetyt polut roskiksineen ja puistonpenkkeineen.
4. Ja katso: polut ovat siellä mistä ihmiset ihan oikeasti kulkevat!

Mannisen kolumni on joka tapauksessa valitettava esimerkki vastenmielisestä "ihmisten läsnäolo pilaa sen" -asenteesta, joka tuntuu olevan leviämässä (joidenkin) arkkitehtien piiristä myös (joidenkin) laajemmastakin kaupunkiympäristön suunnittelusta kiinnostuneiden pariin. Asia, josta epäilemättä kirjoitan vielä monta kertaa, kiukkuisesti.

* Henkilökohtainen inhokkini alueella on, tietenkin, Finlandia-talo, joskin epäilen että tuleva Musiikkitalo saattaa aikanaan muodostua vakavaksi haastajaksi. Eikä välttämättä edes sen takia, miltä se valmiina näyttää, vaan sen takia, millä tavalla talo tuolle paikalle jyrättiin.