Jo kauan ennen edes Kotistudion kirjoittamista minulla oli mielessäni kolme ideaa romaaniksi. Oletin koko ajan kirjoittavani ensimmäiseksi sen, mitä kutsuin "Aleksandria-romaaniksi", sen jälkeen takaisin palaavia neanderthalilaisia käsittelevän tarinan ja kolmantena koosteen erillisiä tarinoita, jotka olin jostakin tuntemattomasta syystä saanut päähäni sijoittaa kuvitteelliselle planeetalle, joka kiertäisi Kotkan tähdistön Beta-tähteä eli Alshainia. "Aleksandria-romaanista" tuli sittemmin esikoisromaanini 391, mutta koska sen kirjoittamisen jälkeen tuntui tulevan enemmän ideoita numero kolmoseen kuin kakkoseen, Alshain syntyi ennen Neduja. Ja niiden jälkeen...
Kului kauan aikaa eikä minulla ollut ainuttakaan erityisempää ideaa muiksi romaaneiksi. Jotkut 391:n lukijat halusivat kuulla lisää myöhäisantiikin Aleksandriasta, ja olen kyllä hivenen leikitellyt ajatuksella tarinan jatkamisesta jostakin toisesta näkökulmasta. Alshain-sykliin tulee varmaankin lisää kirjoja: ei tosin trilogiaa, koska trilogia on sf-maailmassa niin loppuunkaluttu klisee. Ehkä kaksi, ehkä neljä tai viisi itsenäistä romaania. Viisi olisi oiva luku Alshainin viisiosaisen ja viisikertojaisen rakenteen kannalta, mutta aika näyttää, miten ideoita syntyy ja kehittyy.
Kirjojen ideoita voi syntyä kummallisilla tavoilla. Esimerkiksi silloin, kun lupaava nuori kirjailija laatii kustantamon sivuille esittelyä itsestään. Eräs tuon esittelyn virke potkaisi hieman myöhemmin liikkeelle ajatuskehitelmän, jonka muistin vielä joitakin viikkoja myöhemmin, kun laadin muuatta apurahahakemusta, jossa kyseltiin työsuunnitelmia vuodelle 2007. Siinä vaiheessa oli jo selvää, että alkuvuoden oma kirjallinen projekti olisi Nedut, mutta entäs loppuvuosi? Tavallaan hankkeen kirjaaminen ja nimeäminen hakemuslomakkeeseen teki Karstasta omassakin mielessäni "oikean" ja "todellisen" kirjasuunnitelman. Nyt kun Nedut on saatettu siihen vaiheeseen, jossa minun on hyväkin olla ajattelematta sitä, voin ruveta kaikessa rauhassa miettimään ja merkitsemään muistiin uuden hankkeen ideoita. Eilen, puhdistaessani sähköurkujen koskettimiston hapettuneita kontaktipintoja, mieleeni putkahti ajatus kirjan aloituksesta:
"Tämä ei ole totuus suuren sodan jälkeisistä tapahtumista. Tämä on vain erilainen valhe kuin ne, joita sinulle on koulussa kerrottu."
Tuollainen lähtökohta muovaa jo paljon sitä, miten tarina jatkuu, ja miten tarinan jatko kerrotaan. Ja muovaa myös sitä, mihin tarina päätyy. Hyvin todennäköisesti lopullisen kirjan - jos sellainen syntyy - aloitus muuttuu aivan toisenlaiseksi. Millaiseksi, selviää sitten kun Karsta - tai mikä sen lopullinen nimi sitten onkaan - painetaan. Jos ylipäänsä painetaan. Se tapahtuu aikaisintaan yli vuoden kuluttua, mahdollisesti paljon myöhemmin.
Hankkeen julkistaminen apurahahakemuksen ohella myös täällä blogissa tekee siitä kuitenkin myös itselleni pykälää todellisemman, vakavammin suhtauduttavan projektin. Ehkäpä minä lähipäivinä kirjoitan nimen tuon hyllyssä odottavan tyhjän kansion selkään.
Mutta nyt on myös aika siirtyä takaisin varsinaiseen palkkatyöhön, suomentamiseen. Arkipäiviä hallitseekin seuraavat kuukaudet Everett Truen mainiolta vaikuttava bändihistoriikki Nirvana - The True Story.
