Romaanin työstämisen aloittaminen näyttää muuttuvan kerta kerralta systemaattisemmaksi ja rituaalimaisemmaksi.

391:n juonisuunnitelmat mahtuivat pienisivuiseen muistikirjaan (jonka kannessa sattui lukemaan "Raamattu"). Lisäksi oli joukko kirjoja Aleksandrian kaupungin (ja yleensä itäisen Välimeren myöhäisroomalaisen kauden) historiasta. Niin, ja de Havilland Mosquito -lentokonemallin historiikki. (Suunnitelmissani kirjassa esiintyvä lentokone oli Bristol Blenheim IV, mutta en löytänyt Alfamerin myymälästä Blennu-kirjaa. Mossie-kirja oli, joten päätin saman tien vaihtaa konetyyppiä toiseen, joka itse asiassa oli kirjan kannalta muutenkin sopivampi kuin vuonna 1945 jo vuosia sitten palveluksesta poistettu Blennu.)

Alshain oli tarinana monimutkaisempi, joten valmistauduin perusteellisemmin - etenkin kun olin esikoisen kohdalla huomannut, että suunnittelu tosiaan auttaa sekä kirjoitustyön käyntiinsaattamista että kirjan valmiiksisaamista. Karttoja, tähtikarttoja, monia juoniluonnosversioita, aikajana (jotta henkilöt olisivat oikeassa paikassa oikeaan aikaan, eikä kukaan kahdessa paikassa yhtä aikaa),... Saatuani kirjan valmiiksi sulloin tavarat kotelomappiin, johon ne juuri ja juuri mahtuivat. Tuolla se pönöttää ylähyllyllä odottaen kirjallisuudentutkijoita (hah!) tai mahdollista seuraavaa Alshainin maailmaan sijoittuvaa romaania.

Pari viikkoa sitten hankin uuden kotelomapin, välilehtiä ja muovitaskuja. Kotelomappi sai selkäänsä sanan "Nedut". Toistaiseksi se on vielä melkoisen tyhjä: välilehden "Artikkeleita - neanderthalilaiset" jälkeen on yksi netistä löytynyt artikkeli, Hesari-leike reilun viikon takaa ja muovitaskussa Scientific Americanin "Becoming Human - Evolution and the Rise of Intelligence"-erikoisnumero. Lisäksi on noin puolentoista hyllyvaaksan verran kirjallisuutta, joka käsittelee paleoliittista kivikautta, neanderthalinihmisiä sekä neanderthalilaisten ja nykyihmisen kohtaamista paleoliittisen ajan Euroopassa.

Viime keväisellä viikonloppumatkalla Budapestiin otin koko joukon valokuvia Margit-saarella sijaitsevasta Budan, Obudan ja Pestin kaupunkien yhdistymisen satavuotismuistomerkistä. Jostakin syystä monumentti teki minuun vaikutuksen jo ensimmäisellä interrail-käynnilläni kaupungissa vuonna 1985, ja idea sen käyttämisestä tässä tulevassa romaanissa - lähinnä romaanin alkukohtauksessa - on sekin jo useita vuosia vanha. Idea viettää pitkä viikonloppu Budapestissä syntyi muista syistä, mutta edisti kirjaprojektia siinä sivussa. Eräässä monumentin kuvissa on sitä paitsi ainesta kansikuvaidean pohjaksi.

Seuraava suunnitteluvaihe on viettää jokin poutainen arkipäivä räpsimällä muutamia kuvia Korson pientaloalueelta, jossa itsekin asuin seitsemisen vuotta 90-luvulla. Myös romaanin päähenkilö asuu niillä kulmilla. Yritän sitä paitsi löytää hyvän paikan, minne budapestiläinen satavuotismonumentti on voitu siirtää, kun se ei kirjan maailmassa voi enää sijaita Margit-saarella.

Päivän äänimaisemana soi hiljaisuus, jota rikkoo vain kahden tietokoneen (onneksi hyvin vaimea) humina. Kotimme sijaitsee varsin hiljaisessa ympäristössä eikä itse talossakaan ole huippuimureita tai muita melunlähteitä. Olen huomannut nauttivani näin vanhemmiten (hah!) yhä enemmän hiljaisuudesta, ilman taustamusiikkia tai taustahälyä. Onneksi siihen on tilaisuus.