Kirjamessut on sitten saatu kaikella kunnialla muistojen joukkoon. Torstaina olin sen verran tiiviisti kiinni SKTL:n osastolla, että perinteinen "systemaattinen" käytävien lumpustelu tapahtui vasta sunnuntaina. Samalla tuli kirjoitettua Amnestyn osastolla nimi Anna Politkovskajan muistokirjaan - kiitos asiasta vinkanneelle herrasmiehelle. Ja kiitos Kikelle "action packista" - sen kuluttamiseen meneekin tovi... Samalla vaelluksella oli tilaisuus myös kiitellä Jukkahoota ja Vesaa erinomaisista arvioista, ynnä* tavata melkoinen määrä tuttuja.

Aamulla luetun Tonin loistavan Hesari-arvion ansiosta oli kohtuullisen kunkku, vaikken tietenkään ollut muuttunut yhtään sen tunnetummaksi mediakasvoksi. (Enkä tiedä, haluaisinko edes. Kirjailijana on kivampi olla jonkinlaisena puolihuomaamattomana sivustaseuraajana.) Signeeraustilaisuus Liken osastolla ei aiheuttanut varsinaista jononmuodostusta, mutta tarjosi mainion tilaisuuden istuskella tovin kaikessa rauhassa, tarkkailla messumeininkiä ja jutella mukavien ihmisten kanssa.

Tonilla oli runsaasti hyviä kysymyksiä, joten esiintymislavan haastattelu sujui hyvässä hengessä ja hyvillä mielin. Pari kertaa hukkasin oman ajatukseni langan... no, ehkä se lisäsi esityksen viihdearvoa. Muuten oli mukavaa päästä puhumaan livenäkin, hah, itsestään ja tekemisistään. (Joten sopii lähettää fiksuja toimittajia tänne Töyrynummen suuntaan, arvoisat median edustajat!) Shown jälkeen sain vielä halaukset lukioaikojen luokanvalvojaltani Anja Höltältä, jota on aina mukava tavata. Vielä vähän lisäkiertelyä kirjapuolen ohella myös ruokapuolella, sitten lupauksen mukaan avuksi SKTL:n osaston purkajaisiin ja hyvän ruokapaikan kautta kotiin.

Siinäpä se. Ensi vuonna uudestaan, toivon mukaan painotuore kolmas romaani kainalossa... ja joku maukas käännösprojekti live-käännettävänä.

* Taannoin jossakin lehdessä valiteltiin "ynnä"-sanan katoamista yleisestä käytöstä. Yritänkin omalta osaltani tästä lähtien vaalia tätä oivaa, uudistuvaa luonnonvaraa.