Aamun Helsingin Sanomissa arvosteltiin - tai pikemminkin kehuttiin - suomentamani Kenzo Kitakatan rikosromaani Tokion tuhkaa. Käännöstä ei kommentoitu sanallakaan, minkä me kääntäjät olemme jo kauan sitten oppineet tarkoittavan, että työnjälkemme on hyvää ja käännös toimii. Joskus on tullut todettua, että kääntäjät ovat kirjallisuuden basisteja. Kummankaan taiteilijaryhmän työtä ei huomata, ellei satu tulemaan mokia. (Ja sitten siitä kyllä saakin kuulla...)

Toisin kuin arviosta voisi päätellä, en osaa kääntää japanin kielestä edes hyvääpäivää. Tokion tuhkaa oli nykypäivänä (ilahduttavan) harvinainen hanke sikäli, että käänsin teoksen japaninkielisen alkuteoksen englanninnoksesta. Kyseessä on siis tulkinnan tulkinta. Englanninnosten taso sitä paitsi on yleensä paljon kirjavampaa kuin keskimäärin aika laadukkaiden suomennosten (kuten jokainen Tuntemattoman sotilaan tai Asterixien englanninkielisten laitosten lueskelija on huomannut), joten mukana on melkoinen riski alkuteoksen hämärtymisestä näkymättömiin.

Ennen hankkeeseen suostumista etsiskelin netistä kirjan arvosteluja, ja Emi Shimokawan englanninnos Ashes oli saanut näemmä paljon kehuja alkuteoksen tunnelmien välittämisen suhteen. Sitä paitsi pidin kirjan äärilakonisesta tyylistä kovin, joten hanke tuntui sikälikin houkuttelevalta. Joten päätin ottaa riskin. Muunkin saamani (joskin vielä vähäisen) palautteen perusteella se kannatti.