En tiedä, miksi unimaailma palautti tänä aamuna mieleeni joskus vuoden 1978 tietämissä Helsingin Kauppakorkeakoulun tiloissa pidetyn yleisöluennon, jonka kuulijakunnan joukossa oli ajan pukumiesten ja (luultavasti) monien poliitikkojen lisäksi myös neljä lukiolaispoikaa Kontulasta.

Runsas ja arvovaltainen kuulijakunta ei sinänsä ollut mikään ihme. John Kenneth Galbraith (1908-2006 - en muistanutkaan, että hän kuoli vasta viime keväänä) oli tuohon aikaan yksi taloustieteen suurimpia guruja, eikä hänen asemansa ole sen jälkeenkään tieteen puolella tietääkseni pahemmin horjunut, vaikka Galbraithin humaanimpi ajattelutapa lakkasikin olemasta muodikasta amerikkalaisten ja englantilaisten poliitikkojen mielessä seuraavalla vuosikymmenellä. Juuri tuon luennon aikoihin Galbraith oli ajankohtainen myös mediatähtenä: televisiossa oli esitetty hänen BBC:n kanssa tekemänsä 13-osainen sarja Epävarmuuden aika (The Age of Uncertainty), luultavasti edelleenkin ainutlaatuinen ja radikaali tapa saattaa viimeisten parinsadan vuoden talouspolitiikkaa ja kansantaloustieteellistä ajattelua helposti ymmärrettävään muotoon. Siinäpä sarja, jonka haluaisin nähdä uudestaan. Lähes kolmenkymmenen vuoden takaa putkahtelee sarjasta edelleenkin mieleen näkömielikuvia, vaikkapa pätkä jossa Galbraithin ääni selittää Neuvostoliiton maatalouspolitiikan ongelmia 1950-luvun lopulla - samalla kun kuvassa näytetään Nikita Hruštševin rintakuvaa, joka sulaa hiljalleen ympäröivien kynttilöiden kuumuudessa.

Luultavasti juuri tämä televisiosarja sai Kalen, Jukan, Olli-Pekan ja minut matkustamaan eksoottiselle Vironniemelle ja osallistumaan yleisöluentoon (en muista, oliko tilaisuus peräti maksullinen). Totta kyllä, ainakin kolmella meistä oli hyllyssä ohut, ruskea kirja nimeltä Taloustiedon Taloussanasto muistona siitä, että olimme olleet luokkamme parhaita keskikoulun viimeisen luokan maanlaajuisessa Taloustietokilpailussa. Kale oli vieläpä ollut joko Helsingin tai peräti Uudenmaan paras. Olisi kiinnostavaa tietää, missä määrin Galbraithin näkeminen livenä vaikutti sittemmin Jukan tai Kalen valintoihin ja urakehitykseen. Vaikka Olli-Pekka lähti opiskelemaan talousalan sijaan tietojenkäsittelyoppia (kuten alaa siihen aikaan nimitettiin) - ja oli jossakin vaiheessa ainejärjestömme Limeksen puheenjohtaja ja vähän myöhemmin esimieheni Gaudeamus Datassa - hänkin päätyi sittemmin töihin Valtiovarainministeriön tietohallintoon. Juuri muiden luokka- tai koulutoverieni myöhemmistä tekemisistä en hirveästi tiedäkään, lukuun ottamatta silloista parasta kaveriani Tuijaa - ja Annelia, jonka nimi sattui viimeksi silmiin parin viikon takaisessa New Scientistissä.

Ainakin itseltäni jäi silloisella englannin kielen taidollani suurin osa Galbraithin esitelmästä ymmärtämättä: muistan kuitenkin puheen ollut ensimmäisiä kertoja, kun törmäsin termeihin "blue collar" ja "white collar", joista jälkimmäistä ei ollut vielä silloin käännöslainattu suomeen. Ehkä menetin jotakin oleellista, sillä itselläni on ollut aina melkoisia vaikeuksia hallita edes yhteen- ja vähennyslaskua, jos lukujen perään on merkitty rahayksikön symboli.

Jonkinlaista pinnallista muutosta tähän taloustieteelliseen kyvyttömyyteeni on syytä tulla, sillä seuraavan käännöshankkeen - Sean Stewartin mainio romaani Mockingbird - myötä joudun perehtymään ainakin jonkin verran sijoitusbisnekseen ja siihen, mitä ennen poliittisen korrektiuden aikoja nimitettiin pörssikeinotteluksi. Taloustiedon Taloussanasto on yhä hyllyssä, mutta alalla lienee kolmessakymmenessä vuodessa tapahtunut yhtä ja toista. Hyviä kirja-, sanasto- ja linkkivinkkejä otetaan vastaan.

EDIT: Vuodatuksella näyttää olevan tietokantaongelmia, joita ollaan parhaillaan korjailemassa. Linkkien mahdollinen toimimattomuus ja muut kummallisuudet johtuvat siitä.