Onnea oikein paljon!
Toivottavasti jälkikasvu muistaa edes soitella ja onnitella!

Itse luovuin vapaaehtoisesti mahdollisuudestani tulla (biologiseksi) isäksi jo toistakymmentä vuotta sitten. Vaikka olinkin pohtinut asiaa ääneen jo hyvän aikaa, luulen että tieto vasektomiasta oli silti jonninmoinen järkytys omille vanhemmilleni. Luulen heidän kuitenkin hyväksyneen ratkaisun. Sisarellani on neljä erittäin fiksua poikaa, ehkä sekin auttoi sopeutumaan ajatukseen, ettei se toinen jälkeläinen lisäännykään.

Itse en voi muistaa koskaan katuneeni ratkaisuani. Ei minulla ole oikeastaan mitään lapsia vastaan - useimmat ovat oikein mukavia, jotkut paljon parempaa, laajakatseisempaa ja älykkäämpää seuraa kuin jotkut aikuiset. Luulen kuitenkin, että (oman itseni tuntien) ajatus siitä, että joku joutuisi olemaan vuosikausia täysin riippuvainen minun tekemisistäni, olemisistani, esimerkistäni ja taloudellisista ratkaisuistani, on tuntunut aina perin pelottavalta. Minun itsekeskeisyydelläni ja lyhytjänteisyydelläni on ehkä parempi yrittää minimoida mahdolliset vahingot etukäteen. Parempi, että lapsia hankkivat vain ne, joilla on älyä, näkemystä, halua ja aitoa yritystä olla hyviä vanhempia. Heitä on ystävien ja tuttavien joukossa, ja iloitsen vilpittömästi heidän perheonnestaan.

On tietysti todettava sekin, että olemalla lisääntymättä autan omalta, pieneltä osaltani meidän yhteisen ihmiskuntamme yhden vaikean ongelman hoitamisessa. Toivottavasti jatkossa yhä useampi pystyy tekemään lisääntymisratkaisunta minun ja ystäväpiirini lailla itse: harkiten ja eri vaihtoehtoja vakavasti punniten. Naisten koulutustason ja työllisyyden maailmanlaajuinen paraneminen on osoittautunut parhaaksi väkiluvun kasvun hillintämenetelmäksi. Itse asiassa ainoaksi, joka todella toimii. Tukekaamme siis tässäkin suhteessa ihmisten oikeutta tehdä elämänsä ratkaisut itse.