n157504.jpgMatkalla pikkujouluihin poikkesin Akateemiseen kirjakauppaan ja, voi riemua, eräässä hyllynpäädyssä nökötti yksi kappale upoutta Tony Hillermanin dekkaria The Shape Shifter kuiskaten korvaani: "Osta minut."

En ole mikään erityisen innokas dekkarien lukija, mutta Tony Hillerman tekee poikkeuksen. Hänen kirjansa pitää saada omaan hyllyyn, sillä niihin palaa mielellään useampiakin kertoja. Rikosjuoni ei olekaan välttämättä se, mikä Hillermanin tarinat tekee kiehtoviksi. Hän kuvaa tavattoman kauniisti miljöötä, ihmisiä - sekä vakihahmoja että satunnaisempia tuttavuuksia. Tarina etenee mietteliään rauhallisesti, ja päähenkilön tavoin myös kirjoittajalla on aikaa pysäyttää autonsa silloin tällöin paikkaan, mistä avautuu erityisen kaunis näkymä navajoreservaatin maisemiin. Kulttuuriantropologia minussa kiehtoo myös asiallinen ja asiansa tunteva kuvaus navajoyhteisöstä oman historiansa, perinteensä ja nykyajan ristivedossa. Ei ihme, että navajot (Yhdysvaltain nykyään suurin intiaaniheimo, muuten) ovat syytäneet Hillermanille kiitoksia siitä, miten tämä heitä esittänyt.

Dekkarisarjojen toistuvat päähenkilöt ovat usein melkoisia kliseeryppäitä, mutta itse olen kokenut Hillermanin kuvaamat navajojen heimopoliisit uskottaviksi ja koskettaviksi henkilöiksi. Nyttemmin eläkevuosiaan viettävä komisario Joe Leaphorn sekä hänen nuorempi kollegansa, navajošamaanin koulutuksensa ja poliisivirkansa välillä tasapainotteleva Jim Chee tuntuvat ihan oikeilta, uskottavilta ihmisiltä, joiden elämäntilanne muuttuu ja kehittyy ajan myötä. Oikeastaan ensimmäinen reaktio uuden kirjan kanssa onkin aina eräänlainen "Hei, kiva nähdä pitkästä aikaa! Mitäs sinulle nykyään kuuluu?"

Kaksi Hillermanin navajodekkaria on myös filmattu, mutta en nyt kyllä oikein voi suositella Dark Windiä tai Skinwalkersia kenellekään... etenkään jälkimmäistä. Lukekaa mieluummin kirjoja. Alottakaa vaikka Thief of Timestä, joka on suomennettu nimellä Ajan varas. Tämä uutukainenkin vaikuttaa lupaavalta. Palaan kirjan ääreen tämän mainostuokion jälkeen.