... löytyy täältä mp3-versiona. Tiedosto ei ole ihan pieni ja se on koodattu suhteellisen hyvälaatuiseksi, joten hitaammalla yhteydellä voi olla järkevää downloadata tiedosto omalle koneelle ja kuunnella vasta sitten.

Tämä laulu sai alkunsa erään kahvilakeskustelun jälkitunnelmissa kirjoitetusta runonpätkästä, josta tuli laulun a-osa. B-osa (ja a-osan lopun kertosäettä kohti suuntaava nousu, jossa alan laulaa puhelaulun sijaan) taas pohjaa tekstiin, jonka kirjoitin muistiin bussimatkalla. Jostakin syystä mieleeni on jäänyt, että kuuntelin kyseisellä bussimatkalla pipodiskosta Ani DiFrancoa.

Sointukulku puolestaan on eräänlainen kokeilu: miten pitkälle on mahdollista päästä toistamalla samaa, kolmen soinnun yksinkertaista sointukulkua (jonka voi lisäksi soittaa normaalivireisellä kitaralla vain yhtä sormea siirtelemällä). Tällä kertaa pääsin lähes kuuteen minuuttiin... tein yhden version kappaleesta nauhalle/levylle 90-luvun lopulla. Tämä uusi versio pohjautuu samankaltaiseen rytmiikkaan, mutta muokkasin laulun rakennetta ja kirjoitin sanojakin osin uusiksi.

Paljonhan tuossa olisi vielä höyläämistä: oman lauluäänen kuunteleminen on aina yhtä tuskallista, soolokitaraosuuden olisi voinut soittaa aika paljon tiukemmin, miksauksessakin olisi tekemistä, ja jokin tuntematon plugini aiheutti ongelmia miksauksen loppuvaiheessa kaatelemalla asioita... mutta antaa nyt tällä erää olla. Katselen uudestaan sitten kun näitä lauluja on purkissa vähän enemmän, ja voin ottaa vähän kokonaisemman näkemyksen.

Harkitsen tässä parhaillaan, pitäisikö yrittää osallistua Puistobluesin sävellyskilpailuun. Muutama ideanpoikanen on, mutta deadline vaanii jo kuukauden päässä. Siihen mennessä laulu pitäisi saada kasaan ja narulle.