Kirjan käännös ei ole valmis silloin kun se lähtee kustantajalle. (Kuten ei ole omankaan kirjan käsikirjoitus.) Kustantaja lykkää printit kustannustoimittajalle tai ulkopuoliselle oikolukijalle, joka käy sitten tekstin läpi (toivottavasti mahdollisimman) hienolla kammalla alkutekstiin vertaillen. Printtikasa palaa sitten kääntäjälle, joka ottaa vaarin kommenteista ja korjausehdotuksista tehdessään muutoksia itsellään pitämäänsä tekstitiedostoon.
Patti Smith -elämäkerran kohdalla sain erittäin hyviä korjausehdotuksia, joista useimmat siirtyivätkin sellaisenaan tekstiin. Joidenkin kohdalla valitsin vähän toisenlaisen sanamuodon kuin mitä kustannustoimittaja oli ehdottanut. Lisäksi lisäsin vielä yhden suom. huom. -alaviitteen kertoakseni pari sanaa eräästä ohimennen mainitusta henkilöstä, joka ei välttämättä ole (enää nykyään) kovin tunnettu Suomessa.
Iloinen asia oli se, että korjausmerkintöjä oli varsin vähän: teksti oli lukijan mielestä sujuvaa, tyyliltään asianmukaista ja virheetöntä. Merkintöjen välillä saattoi olla monta täysin puhdasta liuskaa, mutta usein samalla liuskalla oli sitten monesti useampikin merkintä:
Tapaan tekstin tämänkin jälkeen vielä kerran, taittovedoksina. Niihin tuskin tulee enää kovinkaan suuria muutoksia, mutta muutama lyöntivirhe tai vastaava saattaa pompata vielä silmiin sitten, kun tekstin näkee aivan erilailla rivitettynä ja eri kirjasimella. Lisäksi tavutukset ja sen sellaiset taitollisemmat asiat on syytä tarkistaa, vaikka tiedänkin että tätä kirjaa taittaa myös kielellisesti osaava ja tarkka graafikko.
Ja sitten takaisin Mockingbirdin käännöksen kimppuun . Se on jo mukavasti voiton puolella, mutta tekstiä on yhä työstettäväksi.
(Ai niin: Patti Smith pääsee tänä vuonna Rock and Roll Hall of Fame -kunniagalleriaan. Oli totisesti aikakin.)
