Ei ollut muuten mikään sattuma, että Alshainin ensimmäisen jakson kertojaminä Leon oli puutöitä harrastava muusikko. Soittaminen kuuluu tunnetusti omiinkin harrastuksiini, ja viime vuosina kiinnostus soittimien rakenteluun on kasvanut melkoisesti. Toistaiseksi en ole saanut aikaiseksi kuin bassokaapin, joka sinänsä onnistui vallan mainiosti. Autotallissa on kuitenkin jemmassa vanhoista kalusteista irrotettua puutavaraa, joista on aikaa myöten tarkoitus rakentaa lap steel -kitara ja viisikielinen nauhaton basso... kenties.
Eräänlaiseksi harjoittelukappaleeksi tilasin ns. T-kaupasta (tunnettu saksalainen postimyyntisoitinkauppa) halvan Precision-tyylisen basson rakennussarjan. Paketti saapui viikko sitten ja tuotti positiivisen yllätyksen. Viimeistelyhuolimattomuuksia lukuun ottamatta puuosat vaikuttivat kohtuullisen laadukkailta - ja jos puut ovat ookoo, ollaan jo puolessavälissä käyttökelpoista soitinta. Lankku oli huomattavan vaaleaa, nättiä puuta, luultavasti leppää, ja pohjalakkaus kädelle sen verran mukavan samettinen että päätin suosiolla jättää petsaus- tai lakkaussuunnitelmat sikseen. Suunnilleen luonnonvaalea väri sopi muutenkin suunnitelmiin, oikeastaan ainoa minuun vaikutuksen tehnyt presarimallinen basso on Meters-veteraani George Porter Jr:llä. (Siksi hommasin tuohon ns. kilpikonnakuvioisen pleksin.)Mutkikkainta ja etukäteen pelottavinta oli sahata ja hioa kovin kulmikas lapa vähän tyylikkäämpään muotoon, mutta omaksikin hämmästyksekseni lopputuloksesta tuli suorastaan nätti. Eilen valmistunut ja alkuperäisestä rakennussarjasta vähän tuunattu soittopeli tuntuu muutenkin varsin mainiolta kapineelta: soi hyvin, on mukava soittaa, pitää vireensä. Onhan tuohon aikamoinen totutteleminen, kun en ole pariinkymmeneen vuoteen omistanut muuta bassoa kuin nauhattoman ja modifioidun Rickenbackerin, lähestulkoon niin epä-presarimaisen basson kuin voi olla. Mutta hyvin tuo käsissä on viihtynyt...
