Parhaillaan printteri suoltaa kaksipuolisille liuskoille ensimmäistä Nedujen käsikirjoitusversiota, joka pääsee muiden silmiin. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että minun ja kirjan suhteeseen tulee pieni tauko. Jahka printit (ja pdf-tiedostot) ovat päässeet kustannustoimittajalleni ja ateljeekriitikoilleni, vältän vähän aikaa itsekin kirjan kanssa tekemisissä olemista. Kun sitten korjausideat ovat pöydälläni, saatan minäkin huomata tekstissäni jotakin sellaista, mille olen tällä hetkellä täysin sokea.
Elämme siis jännittäviä aikoja.
Postissa tuli sen sijaan täysin valmista kamaa. Viimekesäinen käännöshankkeeni, Richard Chapmanin Kitara viipyi painossa tavallista kauemmin. Syynä oli se, että tällaiset nelivärikirjat painetaan usein monen maan yhteishankkeena, jolloin eri kielisten versioiden erona on vain mustalla värillä painettu - siis tekstit. Tämä teki käännösprojektista myös tavallista mutkikkaamman, sillä loppujen lopuksi käännökseni oli mahduttava valmiiseen taittoon. Tämä ei ole aina ihan helppoa, sillä vaikka suomi pystyy olemaan toisinaan yllättävän kompakti kieli, ei yksittäisen kuvatekstin sisältöä välttämättä ole helppoa saada mahtumaan samaan tilaan, missä englanninkielisellä alkutekstilläkin oli jo valmiiksi ahdasta. Työmäärä olikin selvästi suurempi kuin kirjan merkkimäärän mukaan olisi voinut olettaa. Muuten hanke oli mukava tehdä, sekä kustantamosuhteiden että itse kirjan kannalta: kyseessä on mukavalukuinen perusteos kaikenlaisten kitaroiden soittamisesta.
