Molemmat ammattini - suomentaja ja ja kirjailija - käsittävät enimmäkseen oman kodin työhuoneessa istumista, joten tilaisuudet lähteä maalikylille ja tapaamaan ystäviä, kavereita tai virkasisaria ja -veljiä ovat aina tervetulleita mökkihöperyyden torjuntakeinoja. Tämän tiistaipäivän olen viettänyt Villa Kivessä Kirjailijaliiton muiden jäsenten seurassa, ensin seminaarikeskustelujen ja sen jälkeen lyhyehkön yleiskokouksen muodossa.

Jos moisen sisäpiirin seassa hengailu tuntuu jotenkin gloriöösiltä, sopii muistaa että keskimääräinen suomalainen kirjailija tienaa kirjoittamisellaan suunnilleen kaksituhatta euroa vuodessa. Yhdestä myydystä (ns. normaalihintaisesta) kirjasta kirjailija saa hyvässä tapauksessa ehkä kolmisen euroa, kirjastosta lainatusta (tai divarista ostetusta) kirjasta ei tietysti yhtään mitään. (Tulossa on tosin jonkinlainen lainauskorvaus, joka tilitetään joskus seuraavan vuoden puolella, mutta tuon systeemin toimimisesta tai tuottamisesta ei minulla ole vielä minkäänlaista käsitystä.) Useimmat kirjailijat tekevät (minun laillani) päätyökseen jotakin aivan muuta, ja kirjoittaminen on vain rahaa ja aikaa vievä, mutta parhaimmillaan erittäin antoisa harrastus.

Olen joskus tainnut täälläkin mainita, että pidän luovuutta jonkinlaisena päähänpinttymän tai pakkomielteen välimuotona. Tai, kuten A. W. Yrjänä totesi joskus musiikin tekemisestä: "Tämä on rakentava tapa olla hullu." Ainakin itselleni kirjailijuus on toistaiseksi ollut positiivinen kokemus, vaikka lähivuosikymmenienkin kulttuurihistoria kertoo oikein hyvin, että kyseessä on psyykkisesti perin rankka, joskus hengenvaarallinenkin puuha. En siis oikeasti osaa murehtia tai ruikuttaa. Itsepähän rupesin, sitä paitsi.

Tämän tyyppisissä seminaareissa nousevat vain kovin helposti esiin juuri ongelmat ja negatiiviset puolet, siitäkin huolimatta että päivän keskustelut pysyivät äärimmäisen sympaattisina, toverillisina ja reiluina. Puoli vuotta vanha Kirjailijaliiton jäsen tunsi olevansa porukan tasaveroinen jäsen. Siitä kiitos kaikille läsnäolleille, etenkin päivällispöytäseurueellemme, Eeva Nikoskelaiselle, Kaari Utriolle ja J-P Koskiselle.

EDIT: Kuten SusuPetal ehti jo kommenteissa todeta, paikalla oli myös Kirsti Ellilä, jota en tunne, mutta jonka blogi kuuluu päivittäisiin seurattaviin.  Mainitsen asiasta tässä, kommentin kommenttiin ei taida saada toimivaa linkkiä aikaiseksi. Tajusin oman juttuni kirjoitettuani, etten ollut edes maininnut Jacob Södermanin ja Maija-Riitta Ollilan erinomaisia, asiallisia ja lisäksi tyylikkäästi hauskoja alustuksia. Ne olivat osa päivän keskeistä antia.