Olin eilen kutsuttuna vieraana juhlistamassa kaksiosaisen Suomennoskirjallisuuden historia -teosjärkäleen julkistusta. Toimituskuntaan kuulunut Outi Paloposki oli esitellyt hanketta kevättalvella SKTL:n kirjallisuuden kääntäjien jaoston kokouksessa, joten kirja oli totisesti odotettu uutuus, melkoisen kattava sukellus siihen, miten muun maailman kirjallisuus on Suomeen tullut, kehittynyt ja muuttunut. Kirjasta selviää myös, kuka keksi sanan "suomentaminen" ja millaisia erityistietoja Taisteluni-kirjan suomentajasta piti lähettää Saksaan, että julkaisulupa heltisi. Ynnä muuta, ynnä muuta.

Kyllä, kirjan ykkösosan hakemistossa mainitaan minunkin nimeni, vieläpä useamman sivunumeron kera. (Pieni, mutta ansaittu rinnanröyhistys.)

En ole ehtinyt järkälettä vielä kuin selailla, mutta epäilen, että jossakin vaiheessa tuo tulee luettua tavalla, jolla kirjan päätoimittaja ei arvellut sitä luettavan: alusta loppuun. Eikä vain ammatillisesta mielenkiinnosta, sillä kyse on todellisesta kulttuurihistorian kaanonin keskeisestä teospläjäyksestä.

Mitä rinnanröyhistelyyn tulee, tänään sattui silmiin Jukka Laajarinteen tavattoman kiinnostava kirjoitus Alshainista. Lauantain Tähtivaeltajapäivillä Tero antoi minulle lisäksi Turu Mafia Zinen numeron 17, josta löytyy hänen omia vaikutelmiaan kirjastani. Kiinnostavaa luettavaa sekin, ja kirjailijalle äärimmäisen ilahduttavaa, että teksti herättää ihmisissä ajatuksia - ja tarvetta myös ilmaista niitä.