No niin, huomenna matka kulkee Sanomatalon kautta Lahteen ja Mukkulan kansainväliseen kirjailijakokoukseen. En ole ennen ollutkaan, mutta tuntemieni paikallaolijoiden kertoman mukaan odotettavissa pitäisi olla hyvä häppeningi. Ja tuntemani paikalletulijat ovat loistavaa porukkaa.

Tavaraa on vain raahattavana oletettua enemmän. Leikittelimme keväällä ajatuksella, että lausuisin omaa tekstiäni kitaralla säestäen sunnuntai-illan Avoin mikrofoni -illassa. Näin on tosiaankin tarkoitus tehdä, joten kainaloon pitää mahduttaa sähkökitara, pari pedaalia (mm. viive) ja paljon piuhaa. Niin, ja lausuttavaa tekstiä varten nuottiteline, tuo laite jonka auki- ja kiinnitaittelu saa tiekarttojen laskostamisen tuntumaan maailman helpoimmalta asialta. Matkassa on siis normaalin kaupunkimatkailusetin ohella muutama kilo metallia, kumia, muovia ja jalopuuta.

Ollessani muutama vuosi sitten Pentinkulman päivien esikoiskirjailijaseminaarissa jouduin etsimään 391:stä kohdan lausuttavaksi. Se ei ole kovinkaan helppo temppu proosatekstin - ja vielä romaanin - tapauksessa. Tekstin pitäisi toimia asiayhteydestään ja kirjan aikaisemmista tapahtumista irrallaan, selittelemättä, ja sen pitäisi kuulostaa myös rytmisesti hyvältä. Muutaman minuutin pätkässä - käytännössä pari-kolme sivua - pitäisi olla alku, keskikohta ja loppu. Proosa on useinmiten kirjoitettu luettavaksi, eikä lausuttavaksi. Tänä keväänä tulin kirjoittaneeksi Neduihin pätkän, joka rupesi jo muutama päivää kirjoittamisen jälkeen kutkuttelemaan: "Jos joudun jonnekin lausumaan, niin tämä on juuri sopiva kohta." Miten hyvin homma toimii käytännössä, sopii tulla kuuntelemaan Lahden Cumuluksen yökerhoon (Vapaudenkatu 24) sunnuntai-iltana klo 21-23.

Kevennän kuormaani olemalla ottamatta mukaan läppäriä, joten en lupaile tapahtumaraportteja paikan päältä. Viettäkää siis viehättävää viikonloppua!