Taru Väyrysen blogista bongasin muutamia kuvia ja kertomuksia Korsosta, juuri niiltä tienoilta joissa iso osa Neduja tapahtuu. Kuvat on otettu kauniinpana vuodenaikana kuin omilla, syksyisillä ja talvisilla kuvausreissuillani. Niitä katsellessa voisi paikkaa melkein ikävöidä, ellen sattuisi nykyäänkin asumaan samantapaisella, vehreällä pientaloalueella.

Yksi kirjan oleellinen kohtaus - ja tärkeä keskustelu - käydään Ankkalammen rannalla, Ankkapuistossa, jonka pohjoispään halki monet kulkevat elokuun ensimmäisen viikonlopun aikana siirtyessään Ankkarockin eri esiintymispaikoilta toisille. Samoilla festivaaleilla käydään kirjassakin. Toivon mukaan ehdin itsekin festaroimaan. Mukava paikka, mukavat kekkerit. Ja ainahan siellä voi sattua kohdalle jokin artisti, josta ei ole aikaisemmin osannut kuvitellakaan diggailevansa. Juuri se on parasta festareilla: niitä tuttuja ja turvallisia kannattaa mieluummin käydä katsastamassa klubikeikoilla (joilla olen viime vuosina kyllä käynyt hävettävän vähän - ehkä voisi käydä enemmänkin nyt, kun ei tarvitse seuraavana aamuna enää kärsiä tupakkapäänsärystä).

Kuten tuosta voi päätellä, iso osa kirjasta tapahtuu nykyaikana - noin nykyaikana. Viimeisten parinkymmenen vuoden historiaakin sivutaan päähenkilön kannalta, joten siinä mielessä muutamankin ihmisen minulle heittämä termi "aikalaisromaani" on oikeutettu. Perusasetelmassa on keskeisiä elementtejä vaihtoehtohistoriasta ja tietenkin scifistä, jossa sci-etuliitteen oikeuttava (luonnon)tieteen ala on tällä kertaa ennen kaikkea paleontologia. Avaruusmatkailuakin toki sivutaan. Mukana on myös vahvaa nojautumista eräänlaiseen euraasialaiseen maagiseen realismiin. Nämä kaikki mukavat pikku lokerot voidaan haluttaessa sijoittaa isompaan, joka voisi olla nimeltään vaikkapa... reaalifantasia. Tai ehkä reaalifantasia on sittenkin enemmän se asenne, jolla minä genre-lokeroihin suhtaudun. Mutta ehkä luokittelut ja laatikkoleikit voi jättää lukijoille. Minä kirjoitan, mitä minä kirjoitan, niin kuin tarina ja sen alla muhivat ajatukset tuntuvat kulloinkin vaativan. Muut saa selittää.

Itse kirja alkaa olla siinä vaiheessa, ettei tekstin sisältöön enää muutoksia tule, ja hiominen kohdistuu ennen kaikkea taiton yksityiskohtiin, tavutuksiin ja sen sellaiseen (missä yhteydessä yritetään tietysti löytää myös kaikki ne kirjoitus- ja lyöntivirheet, jotka ovat onnistuneet tähän asti piilottelemaan). Voiton puolella, siis. Lopullisesti kirjan työstäminen päättyy tietenkin vasta silloin, kun valmis tuote on kädessä - ja näyttää toivon mukaan siltä, että siitä kehtaa olla ylpeä. Tämän hetken pitäisi näillä näkymin koittaa syyskuun puoliväliin mennessä.