Muusikoiden.netin vuotuinen miitti on taas tältä erää ohitse. Paikalla Mikkelin lähettyvillä oli satakunta henkeä, 18-vuotiaista kuusikymppisiin, aloittelijoista ja kotitarverämpyttäjistä pitkän linjan ammattilaisiin ja listoilta tuttuihin.

Normaalin jutustelun, oluenjuonnin, makkaranpaiston, saunomisen ja nuotiokitaroinnin ohella perinteeseen kuuluvat tribuuttiesitykset: varttitunnin setti jonkun artistin tuotantoa. Soittajat eivät välttämättä ole koskaan aikaisemmin edes tavanneet toisiaan: biisit on sovittu etukäteen, samoin se, kuka soittaa mitäkin. Toisinaan on päivällä aikaa pikatreeneihin, toisinaan ryhmä nousee lauteille kylmiltään. Lopputuloksena on eräänlainen mainio, rento pienoisfestivaali, jossa pääsee välillä itsekin soittamaan ja laulamaan. Tällä kertaa tribuuttien musiikillinen anti vaihteli musikaalisävelistä metalliin ja vähän kaikkeen siltä väliltä. Rento meininki ja asenne korvasivat kämmit, mutta joukossa oli kyllä aivan pöyristyttävän, mykistävän upeita, osaavia esityksiä. Kylmiä väreitä kulki selkäpiitä pitkin.

Oma osuuteni J.J. Calen basistina toimi kerrassaan mukavasti, mutta soittokaverit olivat sitä luokkaa että olisikin ollut aika mahdotonta soittaa huonosti heidän tahdissaan. Olin tullut lupautuneeksi myös The Clash -laulajaksi - suoritus ei ollut ehkä aivan nappiin mennyt imitaatio Joe Strummer -vainajasta (tai edes "Guns of Brixtonin" laulaneesta Paul Simononista), mutta ainakin tuo tuli tehtyä ja hauskaa oli. Skitsoilu ja pelko julkisesta laulamisesta ovat taas vähän vähäisempiä.

Muutenkin meininki oli mukavan leppoisaa. Univelkaa jäi runsaasti, mutta hyvää mieltä sitäkin enemmän. Ensi vuonna uudelleen, totta kai.