Viime viikon New Scientist kertoi kansainvälisen Global Footprint Network -järjestön tutkimuksesta, jossa arvioitiin 93 eri maan viimeisten kolmenkymmenen vuoden kehitystä ekologisten vaikutusten ja elinolosuhteiden osalta. Tutkituista maista (ts. niistä maista, joista oli mahdollista saada luotettavaa informaatiota) yksi ainoa maa oli onnistunut turvaamaan kansalaisilleen hyvän terveydenhoidon (ts. korkean odotettavissa olevan eliniän) ja lukutaidon kaltaisia asioita ilman, että kulutus olisi riistäytynyt käsistä ja johtanut siihen, että maan tuhlaisivat enemmän kuin heillä on oikeus olettaa maailman heille tuottavan.

Tuo maa on - Kuuba.

Tämä saavutus ei ole luultavasti kovinkaan kestävällä pohjalla: osaltaan kuubalaisten kohtuulliset tuhlauslukemat johtuvat USA:n 90-luvun alussa kiristyneestä kauppasaarrosta. Tilaisuuden tullen kulutus luultavasti karkaa käsistä länsimaiden (ja Kiinan) malliin. Eikä maata monessa muussa suhteessa voi pitää minään mallimaana: demokratiasta ja sananvapaudesta ei ole puhettakaan. Toisaalta muutaman vuoden takaisen reissun aikana nähdyn perusteella esimerkiksi kerjäläisiä oli huomattavan paljon vähemmän kuin vaikkapa Helsingissä - melkoinen saavutus kauppasaarron puristamalle kolmannen maailman maalle. Castron porukka ansaitsee joka tapauksessa kaiken saamansa kansainvälisen paheksunnan - siitäkin huolimatta, että Castron juntta on ilmeisesti todellinen lempeyden perikuva syrjäyttämänsä
Fulgencio Batista Zaldívarin hallintoon verrattuna.

Ilmeisesti kuubalaiset ovat silti onnistuneet tekemään jotakin järkevämmin ja paremmin kuin me niin usein omahyväisyyden syntiin syyllistyvät pohjoismaalaiset. Hah - ainakaan moottoriliikenteen päästöjä ei yritetä vähentää millään niin täydellisellä idioottimaisuudella kuin innostamalla ihmisiä ostamaan lisää, uusia, uusia, uusia autoja.

cartogram.gif