No niin, urakka on kunnialla ohi.

Saavuin paikalle parahiksi kuulemaan, että reaalifantastikkokollega  Pasi Ilmari Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta sai tämänvuotisen Kuvastaja-palkinnon. Upeaa, Pasi!

Seuraavaksi oli ilo raatilaisena seurata lavan sivusta, kuinka Tähtivaeltaja-novellikilpailun palkinto ojennettiin Natalia Laurilalle "Maitosoturit" - joka oli loppukilpailu teksteistä minunkin suosikkini. Onnea, Nata!

Scifisunnuntain haastattelujen ja paneelikeskustelujen seuranta jäi omalta osaltani valitettavan vähälle. Kuulin ja näin pätkiä mm. ilmeisen onnistuneesta suomentajapaneelista. Niin, ja olin itsekin osana tapahtumaa, kun Toni Jerrman kyseli minulta puolisen tuntia Neduista. Ja kehui Neduja. Tonilla oli jo perinteiseen tyyliin erinomaisia kysymyksiä, joihin minun oli mukavaa vastata. Kuulijoitakin oli loppujen lopuksi ihan mukavasti, vaikka neljän aikaan kirjamessuyleisö alkoi selvästi harveta. Haastattelun jälkeen oli perinteinen signeeraustilaisuus osastolla - eli tällaiselle ei-niin-hirveän nimekkäälle kirjailijalle rauhallinen hetki istuskella kaikessa ja katsella messukansaa. Pääsin kyllä signeeraamaan useampiakin kirjoja, mutta enimmäkseen signeerausajan ulkopuolella.

Aioin kyllä kuljeskella messuilla enemmänkin ja jopa ostella kirjoja, mutta se jäi tekemättä. Osittain siksi, että unohdin käydä etukäteen pankkiautomaatilla, messuhallin automaatille oli hillitön jono eikä Visa Electron välttämättä olisi kaikkialla kelvannut. Osittain siksi, että loppujen lopuksi aikaa ei jäänyt. Signeerausaikani jälkeen messut olivat käytännössä jo ohi ja suuntasin SKTL:n messuosaston purkuapulaiseksi.

Mitä muuta jäi mieleen?
• Lauantain vastaisena yönä Ison-Roban taksijonossa Bellystä raahattujen pedaalilaudan ja kitarakotelon kanssa. Ohi kulkeva, arviolta kolmekymppinen mies huomaa kitarakotelossa Gretsch-logon ja tulee kädestä pitäen onnittelemaan: "Tosi hieno kitara!"
• Scifi-seurojen messuosastolla seisoskeleva tieteiskirjailija näkee ilmielävän kyborgin. No, ei nyt sentään. Kyseessä oli viereisellä sarjakuvaseurojen osastolla seisoskeleva Kaisa Leka, mutta näin hänet ensi kertaa elävänä. Hämmennyin kokemuksesta niin paljon, etten kehdannut mennä kiittämään mainiosta sarjakuvablogista.
• Hirmuinen määrä tuttuja, puolituttuja ja -tuntemattomia, jotka tulivat onnittelemaan Hesarin hyvästä arvostelusta. Kiitoksia!