Kirjamessuja on seurannut suhteellisen rauhallinen, työteliäs viikko. Hyvä niin. Nedujen messuviikonlopun mittaan saamat kehut lämmittävät edelleenkin. Niitä on tullut sen jälkeen lisääkin, mutta hei - kohtuus kaikessa: Olen viime päivinä bongannut useammastakin blogista kommentteja tyyliin "jPM on suomen paras scifi-kirjailija". Tuotaa...

Ehkä se on sitten jumalten rangaistus siitä, että olen sekä Nedujen rivien välissä että julkisesti ilmoittanut syvästi inhoavani nykyään niin muodikasta huippuyksilökulttia.

Cathyn kirjan suomennos lähti kustannustoimittajan punakynättäväksi, mutta eihän näissä hommissa lomia voi pitää kun lomailusta ei kukaan mitään maksakaan. Olen suomentanut Cathyn kanssa poikkeuksellisesti lomittain Eric Claptonin omaelämäkertaa, ja nyt sen suhteen on vuorossa tiivis ja täysipäiväinen työrupeama. New York Times julkaisi tästä kirjasta varsin kiinnostavan arvion, joka antoi minulle kääntäjänäkin tervetullutta perspektiiviä työhön - siitäkin huolimatta etten ole koskaan erityisemmin välittänyt ko. arvioitsijan omasta kirjallisesta tuotannosta.

Viime aikojen palkkioiden ja apurahojen ansiosta olen pystynyt satsaamaan jonkin verran työmukavuudenkin parantamiseen. Uusien silmälasien lisäksi käännöstyötä mukavoittavat tietokoneelle vastikään asennetut uudet ja entisiä paremmin toimivat sanakirjat (englanti-suomi, kaupan ja tekniikan englanti-suomi, Collins, Kielitoimiston sanakirja). Peffa odottaa kärsimättömänä (tai kärsivänä) ensi viikon perjantaita, jolloin on luvattu toimittaa uusi ja toivon mukaan erittäin hyvä työtuoli. Nyt kun vielä Verkkokauppa.comin takuuhuolto saisi jotakin tehtyä jo kohta kolme viikkoa siellä maanneelle Nokia 6085:lle, niin pääsisin takaisin puhelintekniikan nykyaikaan. Vaikka kellarista kaivettu ja monen vuoden käyttämättömyyden jäljiltä moitteettomasti pelannut 6110 onkin tietysti tyylikkään vintage...

Näin muuten viime yönä unta, jossa olin Tähtivaeltaja-päivillä ravintola Dubrovnikissä säestämällä kitaralla "Puujalkaisia" laulavaa Sari Peltoniemeä. Hmmm...