Sekä kirjailijan että kääntän työstä iso osa on kirjoituspöydän ääressä istumista, oli kyse sitten lähdemateriaaliin perehtymisestä ja sen etsimisestä, suunnittelusta, itse kirjoitustyöstä, oikoluvusta tai kannen suunnittelusta. Tai kirjan soundtrackin tekemisestä. Tai bloggaamisesta.
Minun sinänsä erittäin viihtyisän työhuoneeni pienenä lisäergonomiaongelmana on ylikorkea kirjoituspöytä, aitoa vintagea: alkuaan vuonna 1921 valmistunut Billnäs (vetolaatikon pohjassa on päiväysleima) on tehty kauan ennen kuin edes kirjoituskone kuului minään itsestäänselvyytenä konttoriin. Pöytälevy onkin hyvän matkaa korkeammalla kuin modernimmissa kirjoituspöydissä, eikä mitään laskettavaa näppäimistötasoa tietenkään ole (ja sitä paitsi sellaiset ovat yleensä tolkuttoman huteria ja epämiellyttäviä). Tästä johtuen joudun kirjoitustyötä tehdessäni nostamaan konttorituolin lähes yläasentoonsa. Kun siihen rojahtaa päälle toistasataa kiloa kirjailija/kääntäjää, tuolin mekaniikka ja rakenne ovat kovilla. Toisinaan liian kovilla.
Myös peffa on kovilla, etenkin silloin kun deadline häämöttää ja koneen ääressä tulee istuttua vielä tavallistakin pitempiä päiviä.
Tähän asti olen sinnitellyt halpatuolien ja lisätyynyjen avulla, mutta alkusyksystä alkoi tuntua siltä, että nyt olisi lopultakin aika sijoittaa kunnolliseen työtuoliin. Nirvana-kirjan palkkion ansiosta siihen oli varaakin. Rodoksella kollega suositteli omaa, jo kymmenen vuotta ongelmitta palvellutta tuolimerkkiään, joten reissusta paluun jälkeisenä päivänä lähdin koeistuntaretkelle Ruoholahteen Kinnarpsin liikkeeseen. Ja tilasin miltei saman tien mieleiseni. Tämän tasoiset ja hintaiset istuimet eivät ole hyllytavaraa, joten peffani valittu saapui työhuoneeseen vasta viime torstai-aamuna.
Ainakin toistaiseksi investointi tuntuu kannattavalta. Lukuisista säätömahdollisuuksista huolimatta olen onnistunut löytämään erinomaiselta tuntuvia asetuksia kulloisenkin tekemisen tarpeisiin. Käsinojatkin toimivat kyynärtukina silloin kun kirjoitan tai käytän paljon hiirtä, mutta ne saa sujuvasti pois tieltä silloin kun syliin pitäisi saada mahtumaan basso tai kitara.
Kyllä nyt kelpaa.
