Jos aion aloittaa Karstan kirjoittamisen ensi kesänä, pohjatyövaihe on syytä saada vauhtiin jo nyt. Erään osan eli juonen ja henkilöiden ideoinnin olen saanutkin jo mukavasti alkuun. Tämä kaikki on sitä työtä jota on oikein mukava tehdä varsinaisen palkkatyön, suomentamisen, ohessa - uidessa, kävellessä, lumitöitä tehdessä, puoliunessa aamulla ennen ylösnousua. Silloin kun en ulkopuolisen mielestä tee välttämättä yhtään mitään. Tai teen jotakin aivan muuta.

Tämä ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan myös tietoa. Ilman lähdemateriaaliin perehtymistä joutuisin kirjoittamaan siitä, miltä räntäsade näyttää työhuoneeni ikkunasta - ihan hyvä kirjoittamisen aihe sinänsä. Tieteiskirjallisuuteen liittyy tietysti jo genren nimen puolesta "tiede", tavalla tai toisella. Nedujen kohdalla tärkein tiede oli paleontologia ja se liittyi tekstiin erittäinkin vahvasti, mutta mukana oli myös mm. ilmastohistoriaa ja jossakin määrin yhteiskunta-asioita. Ja helsinkiläistä mikrohistoriaa.

Karsta on toisenlainen teos, joka sijoittuu toiseen aikaan ja toiseen paikkaan. Niinpä lukulistastakin muodostuu perin toisenlainen. Näillä näkymin kirjan tapahtumat sijoittuvat avaruusalukseen suuren sodan päättymisen jälkeen. Tarvitaan siis jonkinlaista tietoa avaruuslennoista (uudessa Tähdet ja avaruus -lehdessä olikin sopivasti kiinnostava artikkeli eräistä keinoista suojata pitkän avaruuslennon matkustajat kosmiselta säteilyltä). Sotahistoriaa kannattaa aina lukea, sillä armeijoilla ja sotapoliitikoilla on kyltymätön halu toistaa edeltäjiensä karvaita virheitä kerran toisensa jälkeen. (Tämän tajuaminen oli minulle yksi keskeinen syy kieltäytyä koko pelleilystä ja mennä sivariin.) Olen jo hyvän aikaa sitten hankkinut hyllyyn Nassim Nicholas Talebin teokset Fooled by Randomness ja The Black Swan (suom. Musta joutsen), koska New Scientistin viimevuotisen haastattelun perusteella kirjoissa saattaa hyvinkin olla paljon hyvää materiaalia tämänkaltaisen kirjailijan käyttöön, ja epäilen että tämä kirjaprojekti on juuri oikea hanke niitä varten.

Mutta sekään ei vielä riitä. Kirjaan kuvittelemani avaruusalus on väistämättä pieni, mutta monikulttuurinen ja monisyinen yhteisö, joten on syytä perehtyä tällaisia yhteisöjä käsittelevään kulttuuriantropologiseen kirjallisuuteen. Tätä on hyvä täydentää käytännön tosikertomuksilla pitkään eristyksissä, metallikuoren turvassa olleista yhteisöistä matkalla paikasta toiseen, joten luultavasti lukaisen uudelleen joitakin merimatkakuvauksia 1920-30-lukujen suomalaisilta parkkilaivoilta Australian vehnäliikenteessä.

Kirjani päähenkilö vaatii myös pohtimista. Kävin sunnuntaina kahvilla ateljeekriitikkonanikin toimineen psykologiystävän kanssa, ja olimme samaa mieltä Jukka Uotilan kanssa siitä, että kirjojeni päähenkilöllä on taipumusta olla jossakin määrin depressiivisiä, sulkeutuneita ja saamattomia keski-ikäisiä miehiä. Sellaisilla luonteenpiirteillä ei uuden kirjan päähenkilö oikein voi olla siinä paikassa eikä siinä asemassa, jonne hänet haluan. Hänen kontaktinsa lähellään oleviin ihmisiin on myös väistämättä varsin toisenlainen kuin Nedujen Jolle Peltolalla tai Alshainin Leon Kontélla - 391:n nimettömästä, enemmän tai vähemmän sosiaalisesti kehitysvammaisesta kertojasta tietysti puhumattakaan. On siis hyvä perehtyä pikkuisen myös psykologiaan. Onneksi ystävällä oli antaa muutama hyvä kirjavinkki.

Minähän en edes yritä tehdä tieteellistä tutkimusta, joten perehtymiseni näihin aiheisiin jää loppujen lopuksi väistämättä perin pinnalliseksi. Käytän tietenkin hyväkseni myös kaunokirjailijan vapautta ottaa mukaan juoneni, näkemysteni ja tavoitteideni kannalta sopivia asioita ja jättää toisia kokonaan huomioimatta. Ja osa aiotusta lähdekirjallisuudesta jää kuitenkin lopulta lukematta, ajanpuutteen tai silkan laiskuuden vuoksi. Niin se käy.

Samalla kahvilareissulla sain käsiini myös viimeviikkoisen Me naiset -lehden. Kääntäjäkollega Kristiina Rikman oli nimittäin kertonut nähneensä siinä Nedut-arvostelun. Annamari Sauren arvostelu olikin todella positiiviinen (neljä pistettä viidestä) ja, mikä ilahduttavinta, sellaisessa lehdessä jonka lukijakunta lukee ja luultavasti myös ostaa paljon kirjoja - mutta ei välttämättä ilman tuollaisia arvioita tulisi tarttuneeksi tieteisromaaniin.