maanantai, 28. tammikuu 2008
Hyötyä huippuyliopistoista?
Muutama eri yliopistoissa työskennellyt ystäväni ja tuttavani sattui tässä päivänä muutamana keskustelemaan runsaista kokemuksistaan primadonnamaisten professorien ja muiden työntekoa, opetusta ja tutkimusta häiritsevien omahyväisten sosiopaattien kanssa. Tiedätte varmaan tyypin: Hänelle maailmassa ei ole muuta kuin hänen oma tutkimuksensa, hänen oma tutkimusmetodinsa ja hänen oma vuorokausirytminsä. Toisinajattelua, kritiikkiä tai hänen perskärpästelynsä ulkopuolista elämää ei yhdelläkään alaisella saa olla.*
Juolahtipa mieleen, etteivät ne oikeiston suurella innolla markkinoimat huippuyliopistot välttämättä ole sittenkään ihan älytön idea. Kas, huippuyliopistothan ovat juuri niitä paikkoja, joihin nämä MinäMinäMinä-kulttia palvovat, sosiaalisesti kehitysvammaiset ja ryhmätyökyvyttömät omanhännännostajat erityisen paljon haluavat. Menkööt sinne häiritsemästä. Sen jälkeen oikeissa yliopistoissa voidaan keskittyä paljon korkeatasoisempaan tutkimukseen ja opetukseen. Yhteistyössä, tasaveroisina.
* Nedujen yliopistotutkijana työskentelevän Tarjaleenan nimettömäksi jätetty esimies on kirjan hahmoista oikeastaan ainoa lähes todellinen henkilö. Valitettavan todellinen.