Viime yönä 90-vuotiaana kuolleen Arthur C. Clarken tuotanto kuuluu oikeastaan väistämättä minun ikäisteni scifistä jo nuorena kiinnostuneiden peruslukemistoon - jos ei muuta niin siksi, että Clarke ja Isaac Asimov olivat niitä harvoja tieteiskirjailijoita, joiden tuotantoa suomennettiin miltei järjestelmällisesti.

(Paitsi että ainakin Imperial Earth lienee vieläkin kääntämättä? Miksiköhän? Muistaakseni ihan ookoo, huonompaakin on suomennettu.)

Itselleni tärkein Clarke-kirja oli novellikokoelma Tähtiaika, Kirjayhtymän laadukasta mustakantista sarjaa. Sitä tuli luettua kerran jos toisenkin, ja muistelen kirjoittaneeni joskus kouluaineeseen eräänlaisen kömpelön mukaelman "Alkuasukasongelmasta". En ole nähnyt ko. ainetta sitten 1970-luvun puolivälin eikä se muistaakseni ollut kovin kaksinen - tuskin arvosanakaan - mutta olipahan joka tapauksessa ensimmäinen koskaan kirjoittamani tieteistarina. Myös Uhka avaruudesta oli elämys (jatko-osansa eivät), miksei myös Lapsuuden loppu ja sujuvankevyt seikkailukertomus Selene I (josta mieleeni jäi detaljina mainittu myrkytettyjen jauhojen myyminen aboriginaaleille vielä 1900-luvulla). Avaruusseikkailu 2001 oli hankalampi tapaus. Ylipitkän elokuvan näin Joukolan epämukavilla penkeillä, mutta visuaalisesta näyttävyydestä huolimatta se ei oikein kolissut. Kirja kolisi kerran, kun satuin lukemaan sitä 39 asteen kuumeessa.

Piti Clarken tuotannosta tai ei, hän oli joka tapauksessa ensimmäisiä jotka olivat nostamassa scifiä halpalukemistotavarasta kohti "vakavasti otettavaa" kirjallisuutta. Työ jatkuu yhä.