Välillä tuntuu siltä, kuin tulevan romaanini Karstan suunnittelu ei etenisi lainkaan. Ei sillä, että hankkeen kanssa olisi vielä mitään kiirettä. Tarkoitushan on aloittaa kirjoittaminen vasta kesän puolivälissä, joten nyt kuuluukin olla sellaista väljän, rauhallisen ja paineettoman vapaan ideoinnin aikaa.
Aina välillä kuitenkin tapahtuu jotakin. Viime päivinä olen muotoillut kirjaan eräänlaista teemanpoikasta soljumaan tapahtumien alle. Kyse on eräästä Nedujen šamanistisissa jaksoissa vilahtaneesta asiasta, joka tällä kertaa nousee toisenlaisen tarinan, toisenlaisen taustan ja hyvin toisenlaisen ympäristön myötä keskeisemmäksi.
Eilen nähty Coenin veljesten elokuva Menetetty maa (No Country for Old Men, 2007) onnistui osumaan tämän teemankehittelyn suhteen yllättävän kohdalleen. Muutamissa kohdin tarinaa putkahti pintaan asti jossakin taustalla vaaninut kysymys, jolla on hyvin paljon yhteyksiä tähän oman kirjaprojektini teemaan. Elokuva oli myös loistava oppitunti siinä, miten tarkkaan harkituilla detaljeilla voidaan höystää tarinaa. Se oli oppitunti myös siinä, etteivät tarkkaan harkitut, oivaltavat detaljit riitä silloin, jos elokuvan juonen (ainoa?) pääpointti on rikkoa amerikkalaista elokuvakerronnan perinnettä tuntevan katsojan odotukset aina silloin kun niitä on ehtinyt kertyä. Olen tykännyt kovasti näkemistäni Coen-elokuvista, mutta tämä tuntui ainakin ensikatsomalta ehkä sittenkin lievältä pettymykseltä. Visuaalisesta ja äänellisestä (miltei musiikittomasta) loistokkuudestaan huolimatta.
Eli Karsta nytkähti tässä eteenpäin parissakin suhteessa. Minulla on yksi kantava teemaidea lisää. Lisäksi sain hyvän oppitunnin muutamissa asioissa, joita kannattaa tehdä - sekä muutamissa toisissa asioissa, mitä kannattaa totisesti välttää. Mutta jos Karstan eräässä huipentumakohdassa - sitten kun kirja lopulta ilmestyy - on silmittömän väkivaltainen kohtaus (jollaisia yleensä koetan välttää, koska en pidä niistä enkä usko väkivallan kykyyn ratkaista oikeastaan mitään), siitä ei sovi syyttää Menetettyä maata. Sen ajatus - jopa visuaalinen mielikuva tapahtumasta - on ollut olemassa jo hyvän aikaa.
*
Päivän iloinen uutinen: Matkijalintu on ehdokkaana Tähtifantasia-palkintoon.
