Haa - taas tuntuu tiede, elämä ja todellisuus tukevan minun kirjahankkeitani. Taisin pyöritellä tätä Hesarin siteeraaman tutkijan ajatusta jo joissakin Nedujen paasauskohdissa, ja aivan varmasti se näyttelee osaansa Karstan taustatarinassa: Liian suuri nuorten miesten määrä yhteisössä ruokkii konflikteja.
Ajattelin tässä ennen Karstaa tukkia tai ainakin pienentää erästä ammottavaa kulttuuriaukkoa sivistyksessäni ja lukea lopultakin Harry Pottereita. Solidaarisuus kollegaa kohtaan, silkka uteliaisuus ja kuulemani kehut saivat minut aloittamaan Potterien suomentajan Jaana Kapari-Jatan kirjasta Pollomuhku ja Posityyhtynen (Tammi 2008), joka kertoo Pottereiden kääntämisestä ja Jaanan käännösratkaisuista. Samalla rento ja lyhyehkö kirja kertoo melkoisen paljon enemmänkin kirjallisuuden kääntäjän työstä. Jos olet kiinnostunut tulemaan alalle tai muuten vain kiinnostunut alasta, suosittelen ehdottomasti. Hauskan ja leppoisan tekstin lomassa on paljon tietoa - sekä toistakymmentä vuotta ja kuutisenkymmentä kirjaa enemmän kokemusta kuin minulla itselläni.
Kerkesin jo lukaista Viisasten kivenkin. Tarina oli tuttu jo televisiosta nähdystä elokuvasta, mutta kieltämättä kirja kertoo sen paremmin.
Ei tämä myöhäissyntyinen Potter-kiinnostus ole ihan pelkästään muuten uteliaisuuttakaan. Mukana on myös hyvä annos järkevää laskelmointia kirjallisen uran suhteen. Pottereiden faneista on nimittäin kasvanut suuri ja muutaman vuoden päästä myös ostokykyinen lukijakunta, joka on tottunut lukemaan pitkiä, monisäikeisiä tarinoita. He ovat monien muidenkin fantasia- ja scifi-lukijoiden tapaan vaativaa porukkaa tarinan ja tarinan maailman sisäisen johdonmukaisuuden suhteen - luullakseni paljon vaativampaa ja tarkempaa kuin ns. laatu- tai ns. keskitien kirjallisuuden (ja jopa dekkarien) yleisö. Jokin osa tästä yleisöstä epäilemättä kiinnostuu lähitulevaisuudessa myös minun kirjoistani. Näin ollen minun on erittäin hyödyllistä tietää, millaisia ovat tämän potentiaalisen yleisön nuoruuden lukuelämykset. Piti Pottereista tai ei, luultavasti jokaisen nykykirjailijan on jollakin tapaa hyväksyttävä se, että niistä on tulossa hyvää vauhtia klassikoita. Eikä tämä johdu pelkästään niiden suuresta lukijakunnasta - sarjan läpi lukeneet kyllä ovat tehneet selväksi, että kirjallisiakin ansioita on riittämiin.
