Näin kauniina kevätpäivinä alkaa haaveilla siitä, että heinäkuussa oman kirjan tekemisen pariin päästessään voisi mennä läppärin kanssa pihalle, pergolaan kirjoittamaan. Siitäkin huolimatta, että läppärin näytöstä on vaikeaa nähdä mitään aurinkoisella kelillä. Siitäkin huolimatta, että pergolasta asti läppärin wlan-yhteys ei toimi. (Aion kyllä tutkia, mahtaisiko tuon tukiasema/adsl-modeemi/verkkokytkin-mötikän vaihtaminen parempiantenniseen auttaa asiaa.)

("Pergola" näyttää minun silmissäni aina väärin kirjoitetulta. Minusta siinä pitäisi olla ihan reilu koo. Mutta sanakirjat sanovat jotta gee, ketaleet.)

Tulipa kirjan ideoita ja rakenteita pyöritellessä mieleen, että se tulee tapahtumaan (luultavasti kokonaan) suhteellisen pienessä, suljetussa tilassa. Tai useammassa suljetussa tilassa. Aurinko kyllä paistanee ikkunoista, mutta ei välttämättä sellaisena lämpimänä ystävänä kuin se paistaa täkäiseltä taivaalta.

Ehkä kirjoittaminen olisi pitänyt aikatauluttaa syksyyn, marraskuun keinovaloaikaan? En tiedä. Alshainin kirjoitusvaihe oli minusta hauskempi ja samalla myös tehokkaampi kuin Nedujen tapauksessa. Alshainia kirjoitin nimittäin elo-syyskuussa, Neduja helmi-huhtikuussa. Myös Alshainissa ollaan osan aikaa hyvin ahtaassa suljetussa tilassa.

Ahtaan paikan tuntu pitää saada aikaan jollakin muulla tavalla. Esimerkiksi aamulla, ennen kirjoittamisen alkamista, kuunneltavalla musiikilla.

Eilen, runoillessani apurahahakemusta jonka päätös tulee vasta syksyllä, Karstan kirjoitusvaiheen ollessa jo (toivon mukaan) lopussa, merkitsin apurahan kohteeksi seuraavan kirjahankkeen. Perusideaa - tai itse asiassa kahta perusideaa, jotka sitten jossakin vaiheessa alkoivat yhdistyä samaksi tarinaksi - olen kyllä pyöritellyt jo hyvän aikaa, mutta hankkeen merkitseminen virallisen näköiseen hakemukseen tuo sen taas pikkuisen konkreettisemmalle tasolle. Etenkin kun samalla laadin sille kirjoitusaikataulun. Jos ideoista alkaa oikeasti lutviutua järkevän tuntuinen kirjasuunnitelma, siitä saattaa tulla vähiten scifi kirja jonka olen kirjoittanut - ainakaan toistaiseksi. Ainakin toistaiseksi ideassa on lähinnä ripaus maagista realismia ja jonnin verran vaihtoehtohistoriaa. Tai ainakin jotakin, joka toivon mukaan on vaihtoehtohistoriaa eikä totista totta. Se saattaa sitä paitsi tapahtua Kontulassa, muutaman sadan metrin päässä talosta jossa asuin melkein koko lapsuuteni ja nuoruuteni, samassa talossa kuin erään ikätovereilleni tärkeän elokuvan päähenkilö asui. Kirjahankkeen työnimi oli vähän aikaa Muurahaispuu, mutta tällä hetkellä olen leikitellyt työnimellä Tieto.

Ehkä. Karsta ensin, Tieto sitten.