Brian Francis Slatteryn Avaruusbluesin käännös lähti eilen illalla kustantajalle viimeisten korjausten jälkeen. Nyt minulla on jotakin sellaista, mitä kääntäjäkollega joskus kutsui "oikeastaan lomaksi": edellinen työ on jätetty eikä seuraavalla ole vielä kiire.

Tekemistä on kyllä vallan riittämiin. Cathy's Keyn kääntämiseen pitää orientoitua. Pitää lueskella rästissä olevia kirjoja, joista osa on ainakin jollakin tasolla lähdemateriaalia myös omaa kirjaa varten. Musiikkiakin voisi taas tehdä. Ensimmäinen urakka on kuitenkin äitin muutto; avaimet on saatu tänään ja uuteen, valoisaan kotiin on käyty viemässä ensimmäiset tavarat.

Kontulassa on pakkailtu jo erinäisinä päivinä. Kaikki ei lähde mukaan uuteen asuntoon. Kuten esimerkiksi tämä kasa:

Kirjat.jpg

Kirjailijalle ja suomentajalle kasa on tietysti ajattelemisen arvoinen asia. Miten hyviä kirjoja sitä kirjoittaakin, miten hyviä kirjoja sitä kääntääkin, miten hyviä arvosteluja ne sitten saavatkin, miten paljon niitä sitten myydäänkin, miten paljon sitten tullaankin taputtelemaan olalle... niin siitä huolimatta melkoinen osa painetuista kappaleista päätyy eri ihmisten "tätä en ota mukaan muuttaessani" -kasaan.

Eikä se välttämättä ole edes mikään epäluottamuslause tai tuomio kirjalle. Kävin itsekin läpi nämä jäävät kasat, joukossa oli varsin monia kirjoja jotka olivat tehneet minulle jossakin ikävaiheessa (vielä kotona asuessani) ison vaikutuksen, mutta minäkään en halunnut ottaa niitä omaan kirjastooni (vaikka aika monia kirjoja on tullutkin tänne kotiin kannettua). Joissakin tapaus vaikutus on ollut nimittäin sen verran vahva, että kirjan uudelleenlukemiselle (eikä siten sen omassa hyllyssä lepuuttamiselle) ole mitään tarvetta. Osa tietokirjoista on tietysti myös sen verran vanhentunutta tavaraa, että niiden 70-luvulla tuottamista elämyksistä huolimatta päätin tyytyä tuoreempiin lähdeteoksiin. Esimerkiksi dekkarit ovat usein luonnostaankin vähän kertakäyttöistä kirjallisuutta, ainakin mikäli kirjan oleellisin sisältö on juuri rikosjuonessa.

Mutta ennemmin tai myöhemmin myös 391, Alshain ja Nedut päätyvät tällaisiin kasoihin. Eikä se ole välttämättä huono asia. Ne ovat, hyvässä lykyssä, ehtineet tehdä sitä ennen vaikutuksen useampaankin ihmiseen. Eikä tämäkään kasa sitä paitsi minnekään kaatopaikalle mene, ei edes divariin. Suurin osa pääsee ilmeisesti senioritalon omaan kirjastoon, antamaan vaikutteita aivan uusille lukijoille.