Jukka Laaksonen: Äänityön kivijalka.
Riffi-julkaisut 2006.

Kivijalka.jpg

Täytyy myöntää, että minulla on ollut jonninmoisia orientoitumisongelmia Kotistudio-kirjan uuden laitoksen (eli Kotistudion paluun) työstämisen aloittamiseen. Minusta on tuntunut siltä että olen oman amatöörimäisen sanani aiheesta sanonut, nyt olisi jonkun muun vuoro tarttua aiheeseen. Kotistudio-kirja sentään on myynyt melkoisen hyvin: luulisi että teemaan olisi näiden vuosien aikana tarttunut edes joku, joka oikeasti tietää asioista jotakin?

Ei muuten ole. IT Press on julkaissut Tapani Lahtisen kirjoittaman kirjan PC-kotistudio, mutta siihen se melkein jääkin. Riffi-lehden kustantamo on puolestaan tuottanut useammankin jossain määrin ammatillisempaan äänenkäsittelyyn suunnatun teoksen, jotka kyntävät omaa sarkaansa, jolle minulla ei ole mitään rahkeita edes yrittää tunkea (vaikka Kotistudio on mainittukin kirjavinkkinä ainakin joissakin netistä löytyvissä elokuvaäänityksen oppimateriaaleissa).

Äänityön kivijalka kuuluu juuri tähän kategoriaan. Se on äänen ja äänenkäsittelyn perusteiden oppikirja ja hakuteos – harvinaisen mukavalukuinen, värikäs ja selkeä sellaiseksi, tosin. Laaksonen käy äänen fysiikkaa ja äänentallennuksen tekniikkaa läpi huolellisesti ja analyyttisesti. Se sopii lukijana mainiosti minulle, entiselle fysiikanopiskelijalle. Välissä on mukavasti historiallisia anekdootteja sekä keventämässä että selittämässä, miksi ihmeessä äänialan standardien joukossa on joitakin näennäisesti täysin käsittämättömiä valintoja. (Televisiokuvan aikakoodistandardina 29,97 ruutua sekunnissa??? Tästä ei voi syyttää edes monien muiden kummallisuuksien takana ollutta ensimmäistä sähköisen äänenkäsittelyn laajalle levinnyttä sovellusta, puhelinta.)

Kotistudion ideana oli välittää ennen kaikkea kokeilunhaluista, kuvia kumartamatonta asennetta ja ajatusta, että halvoillakin laitteilla voi saada aikaan hyvää jälkeä, kun vain käyttää mielikuvitusta ja tolkkua – ja kokeilee paljon eri vaihtoehtoja. Äänityön kivijalka ei edes hipaise musiikkiäänityksen psykologisia tai ryhmädynaamisia puolia, joiden suhteen taannoinen Behind the Glass on vankka perusteos. Laaksonen ei käsittele äänitteen tekemistä prosessina (esituotanto/äänitys/miksaus/masterointi erilaisine muunnelmineen), vaan keskittyy tekniikkaan ja siihen, mitä sillä voidaan äänelle tehdä. Tässä suhteessa se on erinomainen oppikirja, ja saa aikanaan vankanlämpimiä suosituksia Kotistudion paluun "Lisää lukemista" -osiossa.

Mutta ei Äänityön kivijalka kelpaa sekään minkäänlaiseksi tekosyyksi olla tekemättä Kotistudion paluuta. Pahus.