Herzogin%20Cecilie%20BB.jpg
(kuvan copyright Suomen Merimuseo, merikapteeni Sten Lillen kokoelma)


Joskus 1990-luvun puolivälissä lueskelin kirjastosta lainaamaani 1920-30-luvuilla Suomen lipun alla purjehtineen nelimastoparkki Herzogin Cecilien ruotsinkielistä "elämäkertaa". Luulen, että kyseinen kirja oli Basil Greenhillin Herzogin Cecilie: en fyrmastbark och hennes värld (Söderström 1992). Vanhana purjelaivafriikkinä tiesin aluksesta toki yhtä ja toista ennestäänkin - myös sen skandaalimaisena pidetystä haaksirikosta Cornwallin rannikon hiekkasärkille kesällä 1936. Eniten kirjasta jäi kuitenkin mieleeni sen johdantojakso, jonka yhtenä kertojana on autionpuoleisen haaksirikkoseudun ainoan talon tapahtuma-aikaan teini-ikäinen tytär. Hän asui talossa kolmistaan isänsä ja sisarensa kanssa, mutta omana aikanaan tavattoman kuuluisan laivan haaksirikkoutuminen aivan kodin lähettyville muutti kaiken. Maalaistyttöken mielestä laivan kapteeni puolisoineen vaikuttivat todella hienolta väeltä, ja vaikka muu miehistö oli paljon duunarimpaa, hekin olivat kotoisin kaukaisista paikoista - ja kiertäneet kaukaisia paikkoja. Uutisten levitessä hiljaiselle paikkakunnalle tulvi väkeä, Englannissa yriteltiin jopa saada aikaan keräystä laivan pelastamiseksi. Tämä muutti myös näiden teinityttöjen elämän: tavoittaakseen hetken vilahduksena näkemäänsä elämää he muuttivat muutamaa vuotta myöhemmin kaupunkiin.

Jo tuota lukiessa tuli tunne, että siinäpä "lainaamisen" ja edelleenkehittelyn arvoinen tarina. Taisin kirjoittaa aiheesta jonkinlaisen laulutekstinkin aikoinaan, ja jätin tarinan pyörimään päähäni myös kirjallista käyttöä varten. Aikaa myöten tämä tarinanitu alkoi kietoutua muihin Alshain-planeetalle suunnittelemiini ideoihin ja muodostui vähitellen keskeiseksi osaksi kokonaisuutta. Cornwallilaispappilasta kehittyi hienostotyttöjen sisäoppilaitos, sisaruksista neljä koulutoveria, nelimastoparkista tähtialus. Hyvin pitkään minulla oli tarkoitus sijoittaa kirja ajallisesti lähemmäksi neljän ystävän kouluvuosia, tai lomittaa tämä kertomus tasaveroisena myöhempään aikaan sijoittuvan kertojanäänen kanssa. Aikaa myöten Alshainin tarina veti kuitenkin toisenlaiseen suuntaan ja rakenteeseen, ja avaruusaluksen haaksirikko vetäytyi keskinäyttämöltä muistelluksi tarinaksi, johon palataan useissa kirjan vaiheissa.

(Ei sillä, ettenkö mahdollisesti palaisi jossakin toisessa Alshainin maailmaan sijoittuvassa uudessa kirjassa näihin tapahtumiin - ehkä. Joskus.)

Halusin kuitenkin säilyttää viitteen alkuperäiseen tarinaan, ja ilmeinen tapa oli säilyttää nelimastoparkin nimi avaruusaluksen nimenä, tosin vähän muunnetussa kirjoitusasussa H.Cecilie. Myös kirjan kaksi muuta nimeltä mainittua avaruusalusta viittaavat merikapteeni Gustav Eriksonin kuuluisan maarianhaminalaisvarustamon lipun alla purjehtineisiin nelimastoparkkeihin. L.Avenir on tietenkin l'Avenir, jonka saksalaiset ostivat Eriksonilta koululaivaksi ja kastoivat uudestaan Admiral Karpfangeriksi. Ilmeisen huono idea, sillä laiva katosi ensimmäisellä matkallaan vuonna 1938. Kolmannelle tähtialukselleni annoin nimeksi P.Mneme, mikä viittaa Pommernin alkuperäiseen Mneme-nimeen.

Olen ollut purjelaivafriikki varmaankin siitä lähtien, kun löysin kotimme kirjahyllystä C.S. Foresterin romaanin Hornblower ja Hotspur. Ehkä aikaisemminkin. Jossakin vaiheessa varhaisteinivuosinani tulin jopa opetelleeksi puolivahingossa ulkoa raakatakilaisen purjelaivan takilan ja köysistön kaikki termit, ja osaan ne suurin piirtein vieläkin. Tämä osoittautui parikymmentä vuotta myöhemmin yllättäen hyödylliseksi, samoin kuin moni muu vastaavanlainen, esoteerinen kiinnostuksenkohde. Vaikka en olekaan itse päässyt kääntämään purjelaiva-aiheista kirjallisuutta (vielä), kääntäjäkollegat ovat, ja on aina hauskaa vältellä omien töiden tekemistä vastailemalla virkasisarien tai -veljien kiperiin kysymyksiin kääntäjien postituslistoilla.

Luulen sitä paitsi, että kirjoitan vielä joskus sellaisenkin kirjan, joka liittyy purjelaivoihin. Tavalla tai toisella. Sitä en vielä tiedä, onko se scifiä, vaihtoehtohistoriaa tai historiallinen romaani. Aika näyttää. On minulla kyllä pari aika ufoa ideaa...