Kääntäjän roolissa Kirjamessuilla vietetty torstaipäivä on nyt pulkassa, ja hyvillä mielin on syytä olla. Karhulahden Sari oli tehnyt minulle kello kahdentoista haastattelua varten hyvät plarit siitä, mitä halusi puhua ja mitä voitaisiin jutella alkuun. Hyvin käsikirjoitettua on helppo näytellä, joten juonsin homman alkuun ja sitten nyökyttelin tyytyväisenä vieressä, kun hän kertoi mitä kaikkea oli tehnyt uusissa käännöksissään Peter Panille, Pikku naisille ja Salaiselle puutarhalle. Kertoi niin kiinnostavasti, että "nämä kirjat pitää lukea ensi tilassa" -lista piteni neljällä nimikkeellä (koska Pikku naisia on kaksiosainen kirja). Yleisökin tuntui tyytyväiseltä, joten saatoimme huokaista tyytyväisenä hyvän shown jälkeen.

Kun koko messujen eniten jännittänyt osuus oli saatu hoidettua pois matka kohti SKTL:n kojua ja neljän tunnin live-käännösrupeamaa kävi kepein askelin. Rekvisiittaa ja lähdemateriaalia (mm. Patti Smithin runo-, sanoitus- ja kuvataidekirjat) oli toki mukana, ja matkalla tarttui vielä Finn Lecturan osastolta hihaan Englanti-Suomi-Englanti-musiikkisanakirja huimaavaan kahden euron hintaan.

Koetin ottaa tällä kertaa oppia Tampereen kokemuksista ja olla vähän vähemmän sulkeutunut ja vauhdikas. Hetkittäin taktiikka toimikin loistavasti. Juutuin hankalaan sanaan - siinä aina yhtä ärsyttävässä mielessä, että tiesin kyllä mitä se tarkoitti ja tietokoneen sanakirja kertoi rutkasti lisää merkityksiä, joista mikään ei sopinut kovin hyvin siihen, miten alkuteksti sanaa käytti. Satuin saamaan katsekontaktin työtäni seuraavaan fiksun oloiseen naiseen ja kysyin häneltä ideoita. Yhdessä tovin pähkäiltyämme löytyi lopulta järkevä tapa sanoa asia. Keskustelukumppanini osoittautui saksan kielen opiskelijaksi, joka kävi juuri parhaillaan käännöskurssia. Käytinkin hänen erinomaista kielikorvaansa - ja osastolla kanssani päivystävien kääntäjävirkasisarien kielikorvaa - hyväkseni vielä monta kertaa nelituntisen käännösrupeaman mittaan. Omatkin ajatukset selvenivät, kun lauseen merkityksiä pyöritteli jonkun toisen kanssa. Kovin helposti käperryn hankalan kohdan tullen itseeni ja nolostelen julkista kompurointiani - nyt hankalat kohdat olivatkin yhtäkkiä se kaikkein rattoisin osa työtä.

Messuilta lähtiessä sain käteeni KirjaIN-lehden (kiitos, Nina!) ja kotosalla odotteli postilaatikossa Tähtivaeltaja. Molemmissa erittäin positiiviset arviot Alshainista. Niistä lisää, kunhan ehdin itsekin vähän märehtiä Vesan ja JukkaHoon kommentteja.