Parin vuoden takaista esikoisromaaniani ei hirveästi enää arvostella tai kommentoida, ja kaupassakin sen hinta on laskenut jo vallan kohtuullisiin lukemiin. Mette Södermanin mainioon kirjablogiin ilmaantui kuitekin pari päivää sitten kiinnostava 391-arvio. Hän lukee kirjaa enemmän tai vähemmän samaan tapaan kuin useimmat minun kohdalleni sattuneet arvioijat, eli suhteellisen suoraviivaisena ja jäyhänä tapahtumien kuvauksena. Silti hän ei pidä kirjaa suoranaisena seikkailukertomuksena, vaan jonakin muuna.

Kiehtovaa. Näiden lukutapojen kirjo olisi jo sinänsä mainio syy jatkaa uusien kirjojen tekemistä: "Mitähän ne tästä saavat irti...?"

Ja näköjään kirjat elävät sittenkin kauemmin kuin mitä viime aikoina on väitetty. Kyllä Kolmeysiykkönen näyttää kirjastojen hyllyistäkin liikkuvan lainaajien mukana, paljon rauhallisempaan tahtiin tosin kuin alkuun: ensimmäisen vuoden aikana en tainnut nähdä Pääkaupunkiseudun kirjastojen Helmet-nettipalvelun listauksessa kertaakaan yli puolia kirjoista hyllyssä. Myös Alshain tuntuu liikkuvan vallan rivakasti, vaikka niitä on hankittu muutama kappale enemmän.