Postilaatikosta löytynyt paksu kirje vahvisti sen, mistä reaalifantastikkokollega J-P Koskinen ehti pari päivää sitten sähköpostitse jo kertoakin: Minut on hyväksytty Suomen Kirjailijaliiton jäseneksi.

Ainakaan takavuosina ei jäseneksi hyväksyminen ollut mitenkään itsestään selvää - etenkään vähemmän arvostettujen genrekirjailijoiden tapauksessa. Siinä mielessä hyväksynnän voi ottaa kaikin mokomin itsetuntoa nostavana huomionosoituksena. Jos minun kirjailijuudellani on jonkinlainen missio (muutenkin kuin sikäli, että on kivaa saada huomiota/lukijoita/palkintoja (hah!)/kasapäin rahaa (hah!)/tekstiään ja mielipiteitään julki jnpp.) niin sellaisena voisi pitää scifin, fantasian ja sen tapaisten kirjallisuudenlajien avustamista rajatapauksista vähän keskemmälle maan kirjallista kenttää. Ja minun mielestäni tätä voidaan tehdä vain yhdellä tavalla: kirjoittamalla genren keinoja käyttäen (ja genren väriä avoimesti tunnustaen) sellaisia kirjoja, jotka avautuvat monella tasolla myös genreä tuntemattomille.

Tämä on, uskoakseni, pieni mutta merkittävä askel tällä tiellä.

Toinenkin perinteikäs kirjallinen seura on minua lähestynyt, mutta toistaiseksi vasta pikkujoulukutsun merkeissä. Kutsun saapumisen iltana satuin kuitenkin törmäämään ko. seuran sihteeriin, joka kertoi minut kutsutun jäseneksi ja kyseli halukkuuttani tulla esitelmöimään seuran tilaisuuteen. Virallista kutsua ei kuitenkaan ole saapunut vieläkään... juu, tarkkailen postiani.