Newyorkilaisen Patrick-nimisen sarjakuvapiirtäjän Thoughts on Stuff -blogissa on kiinnostava säie Babylon 5 -televisiosarjasta, jota Patrick katselee nyt ensimmäistä kertaa.

Itse olen, tunnetusti, katsellut Babylon 5:n erinäisiä kertoja. Ensin TV2:n lähetyksinä, sitten monia jaksoja seuraavana päivänä videolta osallistuessani sfnet.viestintä.tv.babylon5 -uutisryhmän keskusteluihin. Sarjan päättymisen jälkeen taisin katsella koko roskan kertaalleen videolta, sitten (suomentamattomien) dvd-kausiboksien ilmestymistahtiin, ja lopulta vielä pari vuotta sitten koko sarjan suhteellisen tiiviiseen tahtiin. Melkoinen suoritus, ottaen huomioon että en kovin montaa televisiosarjaa ole jaksanut seurata kovinkaan pitkään sen jälkeen, kun moisen lootan ylipäänsä tulin hankkineeksi kotiini 90-luvun alkupuolella, kymmenen vuoden televisiottomuuden jälkeen. Periaatteessa ihan kiinnostavalta tuntuneen Taisteluplaneetta Galacticankin seuraaminen nyypähti ykköskauden puolivälissä, kun digiboksin kovalevylle oli kertynyt monta katsomista odottavaa jaksoa eikä yhtään huvittanut.

Vaikea sanoa, miksi Baabelviitonen oli niin erilainen. Jotenkin sarjan ihmisiin ennätti jollakin tavoin kiintyä jo ensimmäisten, suhteellisen irrallisten jaksojen aikanakin. Avaruusaseman elämä alkoi vaikuttaa jollakin tapaa uskottavalta jo siinä vaiheessa kun oli vain aavistus, että tässä on kyse jostakin muustakin kuin 45-minuuttisesta "kriisi ja sen ratkaisu" -pläjäyksestä, jonka tapahtumat nollautuvat ja katoavat henkilöiden mielestä ennen seuraavan jakson alkua. Aikaa myöten
sfnet.viestintä.tv.babylon5 -uutisryhmän yhteisöllisyys teki katsomisesta sosiaalisempaa ja huipentui sitten ryhmäläisten tapaamiseen Tampereella viikkoa sarjan viimeisen jakson esityspäivän jälkeen. Vaikka sarja joutuikin tuotantonsa mittaan mukautumaan muuttuviin tilanteisiin, sitä alunperin Yhdysvalloissa näyttäneen PTEN-verkon toiminnan päättymiseen ja muihin muutoksiin, sen kokonaisuus kuitenkin noudatteli klassista romaanirakennetta ja oli sellaisena ymmärtääkseni aika ainutlaatuinen amerikkalaisen television historiassa.

Ja kyllähän tuo on vaikuttanut omaankin kirjoittamiseeni. Paljon syvemminkin kuin vain Alshainin lukuisina B5-heittoina.