Tänä aamuna tein viimeiset korjaukset Sean Stewartin Mockingbird-romaanin käännökseen ja sähköpostitin tiedoston kohti kustantamoa. Hankkeesta jäi tälläkin kertaa hyvä mieli. Romaani on mainio, yhteistyö kirjailijan kanssa sujui erinomaisesti - vaikka jouduinkin kyselemään tällä kertaa paljon vähemmän asioita kuin Kehän kääntämisen aikoina - ja löysin ainakin omasta mielestäni luontevan kertojanäänen kirjan päähenkilölle Tonille, joka kirjassa kamppailee sukuperintönsä (edesmennyt äiti oli voodoo-noita) ja oman kutsumuksensa välillä (hän on opiskellut itsensä aktuaariksi, eli vanhahtavammin vakuutusmatemaatikoksi). Stewart tekee viehättävää maagista realismia - tai reaalifantasiaa, hah! - jota ainakin minä luen ja käännän erittäin mielelläni. Ihmiset ovat uskottavia ristiriitaisuuksineen ja päämäärättömine päivineen. Omasta mielestäni Matkijalintu (josta luultavasti tulee kirjan suomenkielinen nimi) on teoksena hieman vahvempi kuin Kehä. Paikka paikoin se on pelottava, ahdistavakin - ja toisaalla sitten lämpimän leppoisa. Stewartilla oli tässä kirjassa lisähaasteena se, että päähenkilö on nainen, joka kirjan alussa hankkiutuu keinohedelmöityksellä raskaaksi, joten hän käytti paljolti vaimonsa kokemuksia hyväkseen. Minuun kuvaus meni täydestä, mutta minä en olekaan nainen enkä koskaan ollut raskaana.

Vaikka Matkijalinnun käännös tulee minulle vielä kerran tai pari korjailtavaksi, nyt on aika ruveta pohtimaan seuraavia hankkeita. Lupasin Jerrmanin Tonille kääntää erään novellin Tähtivaeltajaan. Nyt olisi vielä viikko aikaa katsella, saisiko noista minun ideoistani aikaiseksi laulun Puistobluesin sävellyskilpailuun. Pari apurahahakemusta pitäisi vääntää ennen kuun vaihdetta, mutta sehän on sekä kirjailijalle että kääntäjälle miltei rutiinia. Ja sitten on vuorossa... Nedut. Pari viikkoa lähdekirjallisuuden lukemista, suunnittelua , juonikaaren laatimista, henkilöhahmojen rakentelua ja sitten innolla väsäämään itse romaania. Alkukohtaus (kuten loppukohtauskin) on suurin piirtein mietitty, mutta niiden väliin jäävässä osuudessa on vielä paljon pohdittavaaa...

Tänä iltana sitten mielenkiintoinen piipahdus uuteen yhteisöön: Eino Leinon Seura pyysi minua yhdeksi alustajaksi kirjan kansia koskevaan keskusteluun. Pakkaankin kirjoja parhaillaan kassiin ja suunnittelen tuonne maalikylille lähtöä.