Jälleen ennenkokematonta: Olin vajaan kymmenen vuoden takaisen kotikaupunginosani Pihlajiston äänestyspaikalla ensimmäistä kertaa elämässäni vaaliavustajana. Varsinaisiin velvollisuuksiin kuului auttaa niitä, joiden on vaikeaa kirjoittaa itse numeronsa äänestyslippuun, mutta olin sitten muutenkin vaalilautakunnan apuna, kävin koppien tyhjänä ollessa tarkastamassa ettei ehdokaslistoihin ollut kirjoiteltu mitään ylimääräistä jnpp. Olin sitten mukana myös äänestysalueen ääntenlaskennassa. Sauli Niinistö sai kolme ääntä, Vanhanen kaksi, Uuspaavalniemikin yhden: Uudellamaalla ehdokasnumerot ylsivät kolmannelle sadalle, joten mediasankareiden äänestysnumerot oli helppo tunnistaa Helsingin puolen hylättyjen pinosta. Kaiken kaikkiaan vaalihommissa oli vallan mukavaa, joten täytyy harkita tällaista äänestyspäivän juhlistamista jatkossakin. Ellei sitten tule heittäydyttyä, hah, ehdokkaaksi.

Vihreillä meni kohtuullisen hyvin. Yksi lisäpaikka ja Tarja Cronberg haali koko Pohjois-Karjalan toiseksi suurimman äänisaaliin - sääli vain, että suurien puolueiden mielen mukaan järjestetty vaalimatematiikka pudotti hänet siitäkin huolimatta Eduskunnasta. Ei onnistunut parlamentoituminen myöskään omalle ehdokkaalleni Frank Johanssonille. Harmin paikka, sillä oikeistolaistunut eduskunta tuskin pitää ihmisoikeuksia tai inhimillistä reiluutta kovinkaan korkeassa kurssissa. Silti voi riemuita, että se kaikein törkeimmin itsekeskeistä minäminä-iskulausetta julistanut AK "Vastuuta omasta elämästä ei voi ulkoistaa" Piepponen jäi itsekin rannalle. Ja Kauko Juhantalo! Ja Martin Saarikangas! Ja Suomen kansan sinivalkoiset! Jes! Ei tämä nyt ihan penkin alle tosiaankaan mennyt, kuin sinnikkäimmät "kaverille ei jätetä" -kultin kannattajat jäivät rannalle. Ja naisedustajien määräkin kasvoi, mikä sopii hyvin tänään, Minna Canthin päivänä.

Demarien tilanne on jatkossa kiinnostava: Olisiko toivoa siitä, että puolue itsekin ryhtyy pohtimaan sitä, miksi se kannattaa sosiaalista demokratiaa vain vaalien alla ja ajaa koko muun vaalikauden Kokoomustakin porvarillisempaa käytännön politiikkaa? Ääniharava Tuomioja lienee vahvoilla puheenjohtajakisassa, jos siihen haluaa ryhtyä, ja saattaa hyvinkin auttaa tekemään puolueesta taas jotakin sellaista, mitä se on ollut pitkään vain puheissa.

Vihreilläkin puheenjohtajatilanne on mielenkiintoinen. Tarja Cronberg osoitti melkoista rohkeutta ja otti riskin. Toisaalta hän voitti, toisaalta hän hävisi. Kevät näyttää, miten kuvio kehittyy.

Vaalien ulkopuolisen elämän suhteen viikonloppu oli erittäin positiivinen. Nedujen kirjoittaminen tuntuu lopultakin päässeen hyvään vauhtiin. Tekstiä on syntynyt melkoista vauhtia kun pääsin ohitse eräästä kirjan keskeisestä muljahduskohdasta. Toivottavasti tahti jatkuu samanlaisena.