No niin, Nedujen käsikirjoitus on siirtynyt minun pöydältäni kustannustoimittajan pöydälle. Printin kopiota siirtyy myös ateljeekriitikoiden käsiin. Heidän joukkonsa on valikoitunut varsin epätieteellisin perustein. Osa on sukulaisia, osa ystäviä. Osalla on ammattikirjoittajataustaa, osa on vain innokkaita lukijoita. Osa pitää scifistä, osa ei lajityypistä erityisemmin perusta. Osa on kiinnostunut (työn ja/tai harrastusten puolesta) kirjan muista aineksista. Kirjava esilukijajoukko auttaa hahmottamaan, mitkä asiat menevät perille, mitkä eivät. Vaikutelmat kirjan tunnelmasta ja, eh, sanomasta ovat hyvin tärkeitä.
Hmmm. Minkähän takia on jotenkin kiusaannuttavaa kirjoittaa sana "sanoma", vaikka minä sellaisen omaan tekstiini aivan tieten tahtoen ja tarkoituksella sisällytän? Kolmeysiykkösessä oli sanoma, jota kaikki lukijat eivät rivien välistä välttämättä löytäneet. Alshainin sanoma löytyi paljon paremmin ja useimmat löysivät sieltä sen sanoman - tai pikemminkin niitä sanomia - jota olin halunnutkin kertoa. Tässäkin kirjassa on sanoma - tai sanomia - ja joiltakin osin sanomaa on ilmaistu vieläkin selkeämmin kuin aikaisemmin. Joiltakin osin olen, uskoakseni, ollut sitten taas hienovaraisempi.
Vaikka minun ei kyllä oikeastaan juuri nyt pitäisi puhua kirjasta oikeastaan yhtään mitään. Perspektiivi puuttuu. Olen pyöritellyt tarinaa mielessäni kuukausia - joiltakin osin jopa vuosia - ja kirjoittanut itse tekstiäkin kohta pari kuukautta, joten on täysin turha kuvitella että minä kykenisin arvioimaan sitä millään tolkullisella tavalla. Kunhan ateljeekriitikot ja kustannustoimittaja kommentoivat, on toivon mukaan kulunut sen verran aikaa aivan toisenlaisten, toisten ihmisten tekstien parissa, että näen itsekin oman työni uudella silmällä.
Mutta sen verran tohkeissani olen kaupungilta palattuani ollut, että väkersin uudenlaisen kansikuva-idean, joka täten saakoon maailmanensi-iltansa. Ne, jotka jaksoivat tihrustella aikaisempia valokuviani käsikirjoitusprinteistä huomannevat, että kanteenkin on ilmestynyt sama kämmenkuva. Kuva-aihe liittyy myös tekstiin hyvin oleellisesti.Ongelma voi tietysti olla siinä, että kansi ei ole (taaskaan) kovin scifin näköinen - ainakaan, jos scifin näköisessä pitäisi olla musta pohja, tähtiä, planeettoja ja avaruusaluksia. Toisaalta sellaisia ei hirveästi vipellä tekstissäkään. Ja lämmin väriskaala sattuu miellyttämään minun silmääni. Kansiratkaisua kyllä mietitään tuonnempana perusteellisesti kustantamon ammattigraafikkojen kanssa, kysehän ei ole pelkästään minun mieltymyksistäni vaan myös siitä, onko sitä pääasiaa (eli tekstiä) järkevää markkinoida tämän näköisessä kääreessä.
Mitä aikatauluihin tulee, vaikuttaa aika epätodennäköiseltä, että kirja olisi myynnissä jo Finnconissa. Jotta kirja olisi painettu heinäkuun puolivälissä, sen pitäisi lähteä painoon kesäkuun alussa, toisin sanoen aika tarkkaan kuukauden päästä. Järkevämpää on tehdä toimitustyö ja muu viimeistely huolellisesti ja kaikessa rauhassa. Voi olla, että kirjasta on Finnconissa mahdollista tehdä kuitenkin ennakkotilauksia, ja voi hyvin olla että olen paikalla puhumassa asiasta. Joka tapauksessa olen lupautunut olemaan paikalla kesäkuussa Mukkulan kansainvälisessä kirjailijakokouksessa, jossa saatetaan sielläkin puhua Neduista, tavalla tai toisella.
