Palautetta kirjan ensimmäisestä "julkisesta" versiosta alkaa pikku hiljaa saapua sekä kustannustoimittajalta että ateljeekriitikoilta. Enimmäkseen kommentit ovat olleet positiivisia. Tekstiä on pidetty sujuvana, hyvänä lukukokemuksena, jopa viisaana kirjana. Tai ainakin "viisaimpana sinun kirjoittamanasi kirjana", mikä skaalaa arviota vähän lähemmäksi maanpintaa.

Mutta ei hyvää ettei jotain pahaakin, kuten Lars von Trierillä oli tapana todeta (valitettavasti kesken jääneen) Riget-sarjan lopputekstien aikana. Kirjan alkua on pidetty kiinnostavana, mutta irrallisena. Leikittely kertojarooleilla ei toimi niin kuin sen oli tarkoitus. Tiettyjä asioita pitäisi perustella enemmän, tietyistä asioista pitäisi ylipäänsä kertoa enemmän (ja tietyistä asioista paasata vähän vähemmän).

Kill your darlings, kuuluu vanha kirjoittamisviisaus - eikä se tarkoita sitä, että jumitilanteessa tilannetta yritetään ratkaista sillä, että ovesta astuu mies ase kourassa. Vaikuttaa siis siltä, että muutama tähän kirjaan sisällytetty kerronnallinen ja kirjallinen lempilapseni palaa takaisin Käyttämättömien Ideoiden Työvoimatoimiston tiskille sinnittelemään aina johonkin tulevaan kirjaprojektiin asti. Se ei ole katastrofi kenellekään osapuolelle. Kirjan perusideat tuntuvat useimpien mielestä toimivan, joten ne välittyvät parhaiten, kun kulmat hiotaan vähän siistimmiksi ja turhaa pintakoristelua poistetaan laidoilta häiritsemästä keskeisten asioiden näkymistä. Useimpiin isompiin ongelmakohtiin on viime päivinä syntynyt hyvältä tuntuvia ratkaisuideoita. Muutama vaatii vielä pähkäilyä ja pohdiskelua, ennen kuin käyn tosissani uudelleen tekstin kimppuun.

Näin prosessin pitääkin edetä.