Onnea äideille - niin oleville, tuleville, aikoville, uupuneille, epävarmoille kuin epätoivoisillekin.

Serbia voitti viisut kauniilla, hyvin lauletulla ja sovitetulla vanhakantaisella balladilla.* Biisi kuului omiinkin suosikkeihini, Georgian, Bulgarian ja muutaman muun ohella. Englantilaisten on turha inistä naapureiden suosimisesta. Saivat itse täydet pisteet Irlannilta, olisivat saaneet enemmän pisteitä muualtakin jos kisoihin olisi lähetty vähemmän onneton apuriesitys. Vaikka olenkin ehdottoman varmasti sitä mieltä, ettei musiikissa tai taiteessa voi olla olemassa mitään absoluuttisia paremmuus- tai huonommuuskriteerejä, tuntuu silti totaalisen käsittämättömältä ajatella, että Scoochin tekele olisi voinut olla jonkun mielestä niin hyvä tai edes hauska, että se kannattaa lähettää maailmalle edustamaan maan musiikkitarjontaa.

Teknisempänä huomiona: en tiedä oliko kyse vain meidän televisiomme epätasaisesta taajuusvasteesta, mutta minun korvaani kuulosti siltä kuin kaikkien esitysten laulu olisi miksattu poikkeuksellisen hiljaiseksi musiikkitaustaan verrattuna. Aikaisempien vuosien viisuissa olen valitellut päinvastaista, kun laulu on dominoinut musiikkia liikaakin. Jos laulu tosiaan jäi tällä kertaa jalkoihin muidenkin katsojien (ja äänestäjien) televisioissa, voisi kuvitella että ainakin Irlannin laulelma kärsi kohtuuttomasti. Minusta se oli "ihan kiva" irkkuralli ja olisin suonut sille edes hivenen paremman sijoituksen. Miksausta pahempi ongelma (minun mielestäni) oli tosin surkean tasapaksu sovitus, joka hukkasi kertosäkeen ja muut mahdolliset huippukohdat tylsän tasaisena toistuvan kilkuttelun sekaan.

* (Odotan iltalehtien kohustelua siitä, että Suomi sai niin vähän pisteitä siksi, että kisoihin oli lähetetty aivan liian laiha laulaja. Vitsivitsi.)