Nedujen käsikirjoitus on taas pöydälläni, kustannustoimittajan merkinnöillä varustettuna. Näinhän homman pitääkin mennä: tekstiä ja kokonaisuutta hiotaan vähä vähältä paremmaksi. Toisella kierroksella huomio kiinnittyy eri asioihin. Tämä edellisen korjauskierroksen jälkeinen korjattu malli (minun kirjanpidossani "versio 8") on mennyt myös muutamalle edellisversiota lukemattomalle ateljeekriitikolle.

Jos joku kirjallisuudentutkija haluaa tulevaisuudessa tutkia työtapaani, minulla (tai perikunnallani) on lykätä hänelle täpötäysi mapillinen eri versioiden printtejä, cdr-levyjä, lähdemateriaalia, lehtileikkeitä ja suunnitelmia. Vielä toistaiseksi mappi on helposti käden ulottuvilla, mutta jahka taitto lopulta lähtee painoon heinäkuun lopussa, mappi siirtyy tuonne ylähyllyn perimmäiseen nurkkaan täpötäyden Alshain-mapin viereen.

Alshain-mapin minä luultavasti avaan useampaankin kertaan lähivuosina, sillä tarkoitus on kirjoittaa lisää siitä maailmasta. Tuossa aamusella tulikin pari käyttökelpoisen tuntuista ideaa... mutta ensin täytetään Nedut-mapin vieressä odottavaa, toistaiseksi tyhjää Karsta-mappia.

Olen pohdiskellut myös Nedut-kirjan soundtrackia, kun kerran tein soundtrackin Alshainillekin. Muutamia käyttökelpoisia ideoitakin on. Koska uusi kirja sijoittuu meidän aikaamme ja siinä puhutaan paljon 1980-luvun musiikista, olisi herkullista leikitellä tutummilla soundillisilla aineksilla - Alshainissahan oli yritettävä tavoitella jotakin, joka ei kuulosta kovin tutulta eikä herätä mielikuvia 1900-luvun loppupuolen tai 2000-luvun alkupuolen periodisoittimista. (Siitäkään huolimatta, että musiikki oli toteutettu suurelta osin sähkökitaralla ja -bassolla.) Koko kirjan soundtrackin tekeminen vie melkoisesti aikaa, ja kesä on käännöstöiden kannalta varsin kiireinen. Ans kattoo... ainakin äänitän "studioversion" Mukkulassakin esittämästäni "Maailmanpuusta", jossa lausuin Nedujen tekstiä ja säestin itseäni kitaralla.