Pikainen bloggaus Kirjailijatapaamisen pressitiloista. Karkelot ovat tähän asti sujuneet vallan mainiosti. Sinänsä jokseenkin epämääräisestä teemasta "Kauneus ja kauheus" on syntynyt ihastuttavan erilaisia ja eriskummallisiakin alustuksia, kommentteja ja keskusteluja. Mutta eihän tänne oikeasti tultu sitä varten, vai? Kirjoittaminen ja kääntäminen ovat sen verran yksinäisiä, yhden ihmisen käsityöammatteja (monessakin mielessä) että rento ajatusten heittely virallisten keskustelujen ulkopuolella on oikeastaan se upein anti.

Oma eilinen keikka Avoimen mikrofonin illassa onnistui vallan mainiosti. Tekniikka toimi, enkä sotkeutunut kitarani ja viiveeni kanssa tai omiin sanoihini. Aplodit ynnä illan ja tämän aamun mittaan kuulemani kommentit ovat kertoneet, että juttu meni perille myös yleisöön. Teksti meni perille, äänimaisema kiehtoi. Mutta en ollut illan ainoa tähti - pikaisesti koottu setti sisälsi niin monenlaista lausuntaa, laulantaa, soitantaa ja tanssintaaa etten ainakaan minä pystynyt millään ilveellä olemaan seuraamatta edes silloin, kun vielä jännitin omaa vuoroani.

Jottei ihan silkaksi kehumiseksi mene, niin todettakoon, että tänään on satanut melkoisen rankasti, virallinen ohjelma on siirretty nurmikolta telttaan ja yhä monihenkisempi kirjailija/kääntäjä/yleisökunta joutuu ahtailemaan kattojen alla. Mutta eiköhän tästä selvitä.