Margit-1.jpgHuomasin vasta nyt Tuiman blogin haasteen kuvata mieleenjäänyt tai muuten vaikuttava patsas. Se sopii minulle oikein hyvin, sillä tämä pysti liittyy vahvasti viime aikojen tekemisiini.

Kahdeksankymmentäluvun puolivälissä matkustelin monen muun nuoren tapaan interraililla eri Euroopan maissa. Päädyin myös Unkariin ja, monen tavoin, aloitin tutustumisen mukavaan maahan pääkaupungista Budapestista. Varattomalle opiskelijalle luonnollisin tutustumistapa uuteen paikkaan oli tietysti kävellä kaupungilla ja katsella, mitä kohdalle sattuu.

Tällä menetelmällä päädyin myös viehättävän puistomaiselle ja leppoisalle Margit-saarelle keskellä Tonavaa, kaupungin keskusta-alueen pohjoislaidalla. Sinne päästyä oli jotakuinkin mahdotonta olla huomaamatta tätä monumenttia. Monumentin symboliikka oli aika helppoa tulkita asiasta tietämättömänkin, kunhan tiesi kaupungin historiasta edes sen verran, että aikaisemmin erilliset Budan, Pestin ja Óbudan kaupungit yhdistyivät yhdeksi suurkaupungiksi vasta 1800-luvun puolivälissä. Monumentti pystytettiin tapauksen satavuotisjuhlien kunniaksi saarelle, joka sijaitsee aika hyvin noiden kolmen vanhan kaupungin keskellä.

Margit-3.jpgSukkulamaisen pytingin ulkopinta on sileä, sisäpintaan on kaiverrettu kaupunkien historiaan viittaavia kuva-aiheita. Monumentin hauska piirre on siinä, että sen sisään voi astua ja katsella ylöspäin.

Tykästyin monumenttiin oikeastaan ensi näkemältä ja olen käynyt katsomassa sitä myöhemminkin. Se jäi mieleen sen verran vahvasti, että tuli mukaan Nedujen suunnitelmiin jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Kirjassa iso pronssimonumentti on tosin siirretty Korsoon, tai tarkkaan ottaen paikkaan, joka on pieni pellonkaistale Korsontien pohjoispuolella heti sen jälkeen, kun siirrytään kunnanrajan yli Tuusulan puolelle. Syy tähän selviää kirjan ensimmäisillä sivuilla.

Idea patsaan käyttämisestä kirjassa oli siis olemassa jo kauan ennen kuin kirjasta oli kirjoitettu sanaakaan. Vuosi sitten keväällä päätimme piipahtaa vaimon kanssa muutamiksi päiviksi Budapestiin. Vasta matkan varaamisen jälkeen mieleen juolahti, että tässähän on mainio tilaisuus virkistää vanhoja muistoja siitä, millainen monumentti oikein oli: interraililla en pitänyt mukanani kameraa, vaan käytin matkapäiväkirjan tekstiä kokemusten tallennustapana.

Margit-2.jpgVanhoissa muistoissa asiat ovat yleensä paljon todellisuutta vaikuttavampia, mutta kyllä tämä pytinki oli säilyttänyt tenhonsa edelleenkin. Räpsin patsaasta kasapäin kuvia sekä ulko- että sisäpuolelta. Myöhemmin rupesin leikittelemään kuvankäsittelyohjelmalla ja väkersin lähes psykedeelisen kansiluonnoksen kirjalle: tämäkin tapahtui ennen kuin itse kirjaa oli olemassakaan. Myös kirjan kirjoittamisen jälkeen tekemässäni kansiversio kakkosessa monumentin sisäpinta on mukana, joskin kirjan takakannen puolella. (Linkin takaa löytyvässä kuvassa siitä näkyy vain pikkuisen kuvan vasemmassa laidassa.)

(Näitä kuvia saa jonkin verran suuremmaksi selaimen "näytä kuva" -toiminnolla, joka ainakin Firefoxissa löytyy hiiren kakkosnäppäimen avulla aukeavasta valikosta.)