Nedujen käsikirjoitus (itse asiassa valmiin näköinen, mutta pohjimmiltaan korkeintaan puolivalmis taitto) on jälleen siirtynyt minun pöydältäni kustannustoimittajan pöydälle. Tällä kertaa tekstiin ei niin suuria remontteja kuin viime kerralla, mutta jotain kuitenkin. Edellisen ateljeekriitikko/kustannustoimittajakierroksen jälkeen teksti oli vielä kolmen aikaisempaa versiota näkemättömän ateljeekriitikon luettavana. Kirjasta tykättiin kovastikin, mutta kritiikkiäkin tuli - hyviä huomioita ja myös tekstin synnyttämiä mielikuvia, jotka herättivät lisää pieniä ideoita, jotka sitten ujutin tekstin sekaan. Kiitoksia, Annika, Helena ja isä!

(Ja kiitoksia myös edellisen kierroksen ateljeekriitikoille Sipille, Evalle, Liisalle, Minnalle, äidille ja Kivelle.)

Korjauksia tehdessä minulta kuluu aina monta turhauttavaa päivää hitaaseen oikolukumerkintöjen läpikäymiseen ja kirjoitus- sun muiden virheiden korjailuun. Jotenkin onnistun sitten lopuksi saamaan päälle luovemman putken: Ohimennen kohdatut, mutta tarinan kannalta tärkeät henkilöt muuttuvat pahvikuvista vähän enemmän kolmiulotteisiksi. Miltei ohimennen kohdattu, mutta tarinan kannalta täysin oleellinen ihmisryhmä valottuu hivenen paremmin. Teksti alkaa yhtäkkiä tuntua taas hyvältä, ja ideoita, täydennyksiä, poistoja ja sävynmuutoksia ilmestyy tekstiin huimaa vauhtia. Olen joskus väittänyt puolivitsinä olevani vähän maanis-depressiivinen, ehkä siinä on hivenen perääkin.

("Tämä on rakentava tapa olla hullu", kuten A. W. Yrjänä naureskeli aikanaan haastatellessani häntä Rumbaan.)

On myös miellyttävä tunne havaita, että pitkään vähän erillisiltä tuntuneet juonisäikeet löytävät lopulta toisensa ja tukevat toisiaan: erillisistä langoista tulee vallan käyttökelpoista pirtanauhaa, erään ateljeekriitikkoni ilmaisua luvatta lainaillakseni.

(Tein itsekin pirtanauhoja joskus 1980-luvulla. Pitäisiköhän aloittaa uudestaan? Hauskaa puuhaa.)

Nyt palaan taas täysitehoisesti käännöstöiden pariin, ja valmistaudun matkustamaan ensi viikon perjantaina Jyväskylään, jokavuotiseksi muuttuneeseen Finnconiin. Pyörin paikalla perjantaina ja lauantaina, jälkimmäisenä päivänä myös parissa paneelissa. Tule nykäisemään hihasta ja juttelemaan!