Yleensä minun on mahdollista vastata päivittäisen työmatkan pituutta koskeviin kysymyksiin: "Kolmisen metriä - tai viisi, jos menen keittiön kautta." Kotona sijaitseva työhuone on verraton ylellisyys, josta olen nauttinut tavattoman paljon. Tällä viikolla on toisin. Jo muutaman viikon työn alla ollut kylpyhuoneremontti merkitsee sitä, että asuntomme on toistaiseksi vailla vessaa. Tämä ei ollut iso ongelma silloin, kun naapurit olivat lomilla ja pääsimme heidän poissaollessaan käymään heidän vessoissaan (kalojen ja kukkien hoitoa vastaan). (Talon kellarissa olevan saunan suihku on huolehtinut päivittäisistä peseytymistarpeista.) Mutkikkaammaksi homma meni tällä viikolla, kun työt ovat alkaneet ja naapurien vessoja voi käyttää heitä häiritsemättä vain päiväsaikaan.

Joten nyt vietämme öitämme Herttoniemessä, mistä saavun aamupäivisin töihin tänne kotityöhuoneeseen metro/ratikka/bussiyhteyden avulla: ratikka tulee väliin siitä, että Mäkelänrinteen untikeskuksen nyt avauduttua kesätauoltaan piipahdan siellä aamu-uinnilla ja hyppään sitten vasta kotiin vievän 72-bussin kyytiin. Illalla, deadlinen läheisyyden takia pitkän työpäivän jälkeen, on vuorossa paluu kotoa tilapäiskotiin. Niinpä minulla on ensimmäistä kertaa moneen vuoteen "oikea" päivittäinen työmatka. Hämmentävää, eikä välttämättä pelkästään positiivinen (tai negatiivinenkaan) kokemus.

Periaatteessa voisin viedä läppärin yöpaikkaan ja tehdä töitä siellä, mutta sitten ongelmaksi muodostuisi nettiyhteyksien puute. Käännöstyössä on omaa kirjaakin enemmän asioita, jotka pitää tarkistaa tai selvittää. Tekstiin jäisi paljon ***???***-tyylisiä välikommentteja myöhemmin ihmeteltäväksi. Se ei ole minun mielestäni mukava tapa työskennellä. Kuulun enemmän "kerralla (aika) valmista" -koulukuntaan. Sitä paitsi läppärin näppäimistöllä ei ole niin kiva tehdä työtä (muun epäergonomisuuden lisäksi Word sijoittaa hyvin usein tarpeellisen ajatusviivan todella hankalaan paikkaan pikkunäppiksen kannalta*) eikä läppärin sinänsä ihan hyvä näyttö vastaa koti-pöytäkoneen kahta 19-tuumaista littua, joille saa hyvin leviteltyä sähköiset sanakirjat, käännettävän tekstin ja kaiken muun tarpeellisen.

Kaksikotista elämää ei onneksi jatkune kovin pitkään. Remontti on edennyt pääosin rivakkaan tahtiin eikä vanhojen rakenteiden alta ole löytynyt ikäviä yllätyksiä. Luultavasti jo ensi viikolla asuntomme on taas pöntöllinen. Sen jälkeen viimeistelytyömaan keskellä pystyy jo asumaan ihan riittävän mukavasti.

*) Juu, tiedän kyllä että Wordin saa automaattisesti korjaamaan tavuviivan ajatusviivaksi, mutta sillä säädöllä ainakin tämä versio (2000) korjaa myös sanan alussa olevan yhdysviivan virheellisesti ajatusviivaksi. Saahan Wordin myös muuttamaan kaksi tavuviivaa ajatusviivaksi, mutta... varmuuden vuoksi pidän lähes kaikkia automaatti"korjauksia" pois päältä. Useimmista on enemmän haittaa kuin hyötyä joka tapauksessa.