Tinariwen-TE02.jpgEilisiltainen Tinariwen-keikka Savoyssa jätti hyvän mielen - siitäkin huolimatta, että yleisö tuntui pysyvän koko keikan ajan perin passiivisena ja hiljaisena. Biiseille ja muutamille englanninkielisille välispiikeille kyllä taputettiin ja tahtiakin lyötiin biisien aikana, mutta välillä sali oli aivan äänetön. Muutamia rohkeita intoutui tanssimaan salin sivustoilla: Savoyn kaltainen istumakatsomo ei tietenkään ole mikään ihanteellinen paikka musiikille, jonka ytimenä on kollektiivinen kokeminen, tanssiminen ja laulaminen. (Yleisön joukossa ei tainnut olla juurikaan tamašekintaitoisiakaan laulamaan mukana...)

Yhtye tuntuu olevan eräänlainen kollektiivi, josta keikoille tulee vaihtelevia kokoonpanoja. Tällä kertaa oltiin liikkeellä pienellä, vain viisimiehisellä ryhmällä ilman naislaulajia. Viiden laulajan, kahden tai kolmen kitaran, sähköbasson ja djemben voimin homma kuitenkin toimi vallan mainiosti.

Rikkenbakkervälikommentti: Lavalle sijoitettujen kitaravahvistimien määrä - viisi  plus yksi bassolle - antoi ehkä odottaa enemmänkin soittajia. Bändi tuntuu kuitenkin olevan tarkka soundeistaan: jokaiselle kitaralle oli oma vahvistin. Jos soittaja vaihtoi kitaraa, hän vaihtoi vahvistintakin. Samaa kitaraa saattoi eri biiseissä käyttää eri soittaja. En saanut sormituksista selvitettyä, oliko eri kitaroissa erilaisia vireitä - ainakin osa silmään sattuneista sointuotteista viittasi kyllä ihan standardiin  EADGHE-vireeseen.

Sointuvaihdokset eivät ole mikään erityisen keskeinen osa Tinariwenin musiikkia. Enimmäkseen biisit perustuivat näennäisen toistuvaan sormin soitettuun kuvioon, jota toinen kitara säestää soinnulla - samalla soinnulla koko kappaleen halki. Detaljit, finessit ja elävyys syntyvät siitä musiikin tärkeästä osa-alueesta, jota klasaripuolella tuntuu olevan kovin vaikeaa tajuta tai kuulla: kommunikointiin rytmisten hienojakojen ja (perus)biitin ympärillä tanssahtelun kautta. Rytmi ja äänensävyt ovat tärkeä osa soittimien ohella myös laulussa. Se välittyy tamašekinkieltä taitamattomallekin ja tämän musiikin teoriassa kouluttumattomallekin kuulijalle. Tuloksena on lumoavaa, toiseen maailmaan kantavaa transsimusiikkia, yhtä aikaa modernia ja ajatonta.

Hieno konsertti, vaikka suosikkibiisiäni ("Amassakoul 'N' Ténéré") ei tällä kertaa kuultukaan.