(Kuva: Sari Eronen-Mäkelä)

Lauantain varsinainen messurupeama sisälsi vain Takauma-lavan haastattelun. Puolituntinen vierähti leppoisasti, yleisöä oli kerääntynyt mukavasti - jopa yksi, joka on nähnyt Kumpula-projektin keikalla (vieläpä kolme kertaa!) ja toinen, joka teininä kävi kerran katselemassa meidän treenejämme. (Kokemus ei kuitenkaan estänyt häntä sittemmin ryhtymästä yhdeksi varhaisista suomalaisen raskaamman rockin ulkomaille viejistä.) Janin kysymykset keskittyivät enimmäkseen kirjallisen tuotannon teemoihin ja otsikon "Kirjailijan työmaat" -aihetta puitiin vain parissa kysymyksessä. Minulla ei sinänsä ole asian suhteen valittamista - 391:stä, Alshainia ja Neduja tuli kuitenkin tarkasteltua taas vähän toisenlaisesta näkökulmasta.

Tällä kertaa tuli messuilla jonnin verran kierreltyäkin - ja moikattua tuttuja. Kaikesta epäsosiaalisuudestani ja ujoudestani huolimatta näytän tuntevan melkoisen määrän loistavia tyyppejä, ja he tuntevat minut. Mukavaa. Piipahdimme myös ruokamessujen puolelle. Suklaalähde oli hurmaava kapine, mutta ehkä on parempi olla hankkimatta sellaista kotiin.

Päivän kulttuuripläjäys huipentui Savoy-teatterissa. Kuten vaimoni Sippi totesi, Dave Lindholm olisi ihanteellinen artisti autiolle saarelle mukaan otettavaksi: tuotanto on niin rikasta ja monisyistä, ettei ikävä pääsisi ihan äkkiä yllättämään. Illan konsertissa kuultiin kahta miehen monista puolista. Ensimmäisen setin Dave soitti ja lauloi yksin. Tämä antoi hänelle tilaa leikitellä ja pilailla - pistää biisi hetkeksi poikki, todeta että "tää on vaikee kun tää on niin nopee" ja jatkaa sitten soittamista. Saimme kuulla myös mainion valikoiman herran tavaramerkiksi muodostuneita, tajunnanvirtaisilta kuulostavia välispiikkejä.

Konsertin toinen jakso, Otto Donnerin sovittaman jousisektion säestämänä, kertoi selvästi sen, miten hienoja, melodisia, mietteliäitä ja rakenteeltaan äärimmäisen loppuun hiottuja lauluja Dave on vuosien mittaan, kaiken (näennäisen) koheltamisen lomassa rakentanut. Jousisektion mukanaolo hidasti tempoja ja piti rakenteet tiukassa kurissa, joten kakkossetti ei muodostunut varsinaiseksi kliimaksiksi, pikemminkin kauniin seesteiseksi jälkilämmittelyksi. Ehkä settiin olisi voinut lisätä keskelle vielä kolmannen osan, jossa Davella olisi ollut takanaan hyvä rytmisektio (minun valintana olisi tietenkin ollut Ari Vaahtera bassoon ja Zape Leppänen rumpuihin, mutta valitettavasti se ei ole enää mahdollista. 8-(

Silti: hieno, onnistunut konsertti ja loistava päätös mainiolle päivälle.

Parin tunnin päästä takaisin messuille hengailemaan mukana Tähtivaeltaja-novellikilpailun palkintojenjaossa, sitten esiintymään Louhi-lavalla kello 16:00 Toni Jerrmanin haastateltavana sekä vielä lopuksi apuna purkamassa SKTL:n osastoa.