Eilisiltana, katsellessani vaimoni Sipin kanssa Presidentinlinnan bileitä televisiosta, mieleeni juolahti idea Karstan rakenteesta. En pistänyt sitä vielä muistiin vaan jätin pääkoppaan muhimaan. Toisinaan tämä on loistava tapa päästä hyvästä ideasta eroon: jälkeenpäin muistan vain, että minulla oli tosi hyvä idea.

Tällä kertaa idea oli mielessä vielä aamullakin ja pyörittelin sitä hyvän tovin kroolatessani Malmin uimahallin allasta edestakaisin. Ajatus tuntui tosiaankin kehittelemisen arvoiselta ja kirjasin sen ylös tiedostoon, johon olen ajan mittaan tiputellut muitakin irtoideoita. Samalla merkitsin tähän kahdeksankohtaiseen rakennekaavioon aikaisemmin miettimiäni juonen elementtejä. Eräässä oleellisessa kohdassa joudun jonnin verran muuttamaan aikaisempia suunnitelmia - ainakin jos nyt sitten loppujen lopuksi pitäydyn tässä keksimässäni kaavassa.

Alshain noudatteli valmiina kirjanakin varsin hyvin varhaista kaaviotani. Nedujen rakenne eli paljon enemmän, mutta toisaalta sen tekstiin tuli uudenlaista sisäistä rakennetta tietyillä teemallisilla ja toistollisilla elementeillä. Uutuudesta on paha vielä sanoa mitään. Kirjojani lukeneet tuntevat vastenmielisyyteni klassiseen musiikkiin, joka osaltaan johtuu juuri tuossa tyylilajissa harrastetusta pakkomielteestä arvostaa muotoa enemmän kuin sisältöä, rakenteita enemmän kuin kerrontaa. Tällä hetkellä kyllä viehättäisi pitäytyä keksimässäni pikkunokkelassa rakenteessa hyvinkin tarkkaan ja katsoa, moniko lukija sen sitten lopulta hahmottaa ja tunnistaa sen alkuperän.