Freelancerille ei kukaan tietenkään maksa loma-ajan palkkaa, lomakorvauksia tai -rahoja, joten lomailun mahdollisuudet ovat useinmiten perin sattumanvaraisia. Suomentajalle loma on usein (kuten SKTL:n puheenjohtaja Kaijamari Sivill asian kerran ilmaisi) "sitä aikaa, jolloin edellinen käännös on jätetty kustantajalle ja seuraavalla ei ole vielä kiire".

Omalle seuraavalle käännökselleni, Philip Normanin massiiviselle Lennon-elämäkerralle, tulee vielä kiire, mutta
olen silti päättänyt ryhtyä töihin vasta 2. tammikuuta. Lomaa on siis jäljellä muutama päivä. Olen yrittänyt saada luettua pois edes muutamia opuksia "nämä pitäisi lukea heti" -kaunokirjallisuuspinosta, jossa seuraavana on vuorossa Kaijamarin suomentama Steven Hallin Haiteksti. Se on kirjaston kirja, ja koska jouduin itsekin jonottamaan sitä aika tovin, lisäaikaa lainalle tuskin saa. Lisäksi olen järjestellyt kirjahyllyä ja - tämä tosin on melkein työtä - järjestänyt Lennon-kirjan irtoliuskaprintit kansioihin sekaannusten välttämiseksi. Laitoin myös alulle seuraavan soitinrakennusprojektin, jossa on tarkoitus muuttaa alkusyksyn siivousurakan aikana talon ullakolta löytynyt, hylätty loimukoivuinen pöytälevy viisikieliseksi bassoksi.

(Vinkkejä Titebond-liiman suomalaisista myyntipisteistä otetaan vastaan. AMF myy sitä kovin isoissa purkeissa ja töölöläinen Plektra-liike on kiinni loppiaiseen asti. No, ei hommalla niin päivän kiirettä ole.)

Olen myös tainnut katsella televisiota keskimääräistä enemmän. Ja pari dvd-elokuvaa. Joe Strummer - The Future Is Unwritten oli tietysti pakkokin nähdä. Hieno dokumentti, josta sai kyllä paljon enemmän irti kun tunsi jo valmiiksi aika hyvin miehen uraa ja työtovereita edes nimeltä. Wallace ja Gromit -leffa Kanin kosto oli toisellakin katsomiskerralla hurmaavan sielua eheyttävä kokemus.

Eräs asia jota en ole lomaillessa tehnyt on Nedut-soundtrackin edistäminen. Taisin joskus lupailla sitä vuodenvaihteeksi, joten siinä mielessä aikataulu mättää. Kyllä se vielä syntyy... Kärsimättömät voivat kuunnella alustavan miksauksen kirjassa mainitusta laulusta "Tanssi paha pois", jonka tulin syksyn mittaan säveltäneeksi ja äänittäneeksi. Kirjoittaessani kirjaa ajattelin laulua jonkinlaisena Sielun veljet -henkisenä rallina. Lopputulos kuulostaa omaan korvaani Siekkareiden ja AC/DC:n välimuodolta, vaikka laulaja ei pääse kyllä kummankaan orkesterin solistien tasolle. Eikä hänellä ole kirjan Erden karismaa. Joten tämä on varmaankin jonkinlainen kuvitellun hitin harrastelijamainen coverversio...

Äsken tuli muuten odotettu, mutta silti iloinen tekstiviesti. Ystäväpariskunnalle on viime yönä syntynyt esikoispoika. Paljon onnea!