Näin pienellä kielialueella päätoimisen kirjallisuuden kääntäjän* ja kirjailijan tuloista merkittävä osa on väistämättä peräisin apurahoista. Käännöspalkkiot ovat naurettavan pieniä - etenkin ottaen huomioon, ettei työnantajan tarvitse maksaa freelancerin puolesta minkäänlaisia eläke- tai muita maksuja.** Freelancer hoitaa ne itse ja maksaa saamistaan tuloista 21 prosenttia YEL-eläkevakuutusmaksuja. Kirjojen ennakkopalkkiot ovat vielä pienempiä, ja harva kirjailija saa myyntirojalteista kovin montaa satasta vuodessa - edes kirjan ilmestymisvuoden jälkeisessä tilityksessä, jolloin kirja on monessa tapauksessa ehtinyt myydä oikeastaan kaiken sen mitä se koskaan myy. Poikkeuksia tietysti on... karkeasti arvioiden ehkä viitisen kappaletta.

Hyvin harva kirjailija tekee pelkästään kirjailijantyötä. Se olisi jokseenkin mahdotonta. Suuri osa suomalaisista kirjallisuuden kääntäjistä on päätoimisia, jotka sinnittelevät pienillä palkkioillaan. Ja apurahoilla. Apurahoja myöntävät erilaisten (muiden) säätiöiden ohella mm. Suomen Kulttuurirahasto ja Taiteen keskustoimikunta. Näistä jälkimmäinen vastaa mm. monelle tärkeimmästä avustuksesta eli kirjastoapurahasta.

Kirjastoapuraha on se, mitä on joskus kutsuttu (ja virheellisesti vieläkin kutsutaan) kirjastokorvaukseksi. Tästä syntyy vaikutelma, että kyseessä olisi esimerkiksi lainausmäärien mukaan jaettava korvaus siitä, että iso osa lukijakunnasta lainaa luettavansa kirjastosta sen sijaan että kävisi ostoksilla kirjakaupassa. Tämä lienee joskus pitänyt paikkaansa, mutta kyseessä on ollut jo pitkään ihan "tavallinen", harkinnanvarainen apuraha. (Ilmeisesti jonkinlainen pieni lainauskorvaus on tulossa, mutta käsittääkseni korkeintaan vasta ensi vuonna.)

Näihin aikoihin eletään kirjallisuusapuraha-alan kiihkeimpiä aikoja. Kirjastoapurahan hakuaika päättyy kuun vaihteessa ja Suomen Kulttuurirahasto julkistaa apurahansaajat helmikuun lopulla. Myös Otavan kirjasäätiön apurahat ovat parhaillaan haussa. Niinpä minäkin olen viettänyt tätä päivää täytellen lomakkeita ja tulostaen liitteitä. Jälkimmäinen operaatio osoittautuikin odotettua hankalammaksi. Kaikki yritykset tulostaa uusimmilla (tulevilla) julkaisuilla täydennetty julkaisuluettelo johtivat Wordin kaatumiseen. Ei auttanut edes tekstin muuttaminen muotoilemattomaksi ASCII-tekstiksi kaikkien mahdollisten näkymättömien sotkumerkkien tipauttamiseksi kyydistä. Word kaatui edelleenkin. WordPad, Muistio ja taitto-ohjelma InDesign eivät kaatuilleet, mutta eivät liioin suostuneet tulostamaan julkaisuluetteloa. Koneen boottauskaan ei auttanut. Ratkaisu löytyi lopulta, kun poistin tekstin lopusta ne tänään lisäämäni pari julkaisua. Toiseen olin kopioinut ISBN-numeron kustantajan sivulta. Tällä onnistuin ilmeisesti saamaan numeromerkkien sekaan jonkin mystisen ASCII-merkin, joka ei näkynyt mutta sotki Windowsin tulostustoiminnon totaalisesti. Lopulta kirjoitin tiedostoon koko ISBN-numerolitanian käsin ja kaikki toimi hyvin.

Vaikka olen työskennellyt kauan sitten mikrotukihenkilönä ja rakentanut itse oman pöytäkoneeni, inhoan nykyään tavattomasti kaikkia tuollaisia ongelmia. Joskus olen jopa nauttinut tuollaisesta pulmanratkaisusta, mutta nykyään olen kiinnostuneempi siitä mitä tietokoneella voi tehdä kuin itse tietokoneesta. Se on pelkkä väline. Työkalu. Työkalujen tehtävä on toimia kiinnittämättä huomiota itseensä. Tietyt perushuoltotoimet kuuluvat tietysti asiaan: levyjen eheyttäminen, varmuuskopiointi lievää pahempaan neuroottisuuteen asti, käyttöjärjestelmän ja kaikkien ohjelmistojen täydellinen uudelleenasentaminen kerran vuodessa tai puolessa, (rauta)palomuuri ja virustorjunta. Muun ajan kone saa luvan tehdä mitä minä haluan, kaatuilematta ja sotkuilematta. Silti - kohtuullisen hyvä vanha perehtyminen vekottimen toimintaan auttaa kyllä huomattavasti kaikkien ongelmien selvittelyssä. Ja ennen kaikkea ennaltaehkäisyssä.

* Kiinnostavaa kyllä, suuremmilla kielialueilla päätoiminen kirjallisuuden kääntäjä on varsin harvinainen ammatti. Suurimmat kielialueet tuntuvat ylimielisesti kuvittelevan, että kaikki merkittävä kirjoitetaan alunperinkin heidän kielellään - ja missaavat näin suurimman osan maailman hyvästä kirjallisuudesta. Sivutoimisten ja harrastelijakääntäjien työn jälkikin saattaa olla vähän vaihtelevaa, eikä kustannustoimittajakaan välttämättä osaa auttaa tai korjata, jos ei itse osaa lähdekieltä. Kokeile vaikka lukea rinnatusten Asterixien englanninnoksia ja suomennoksia. Ero on valtaisa.

** Siitä huolimatta kustantajien julkaisubudjetit tuntuvat kaatuvan katastrofaalisen peruuttamattomasti, jos kääntäjälle pitäisi muka maksaa vaikkapa 11 euroa tuhannelta merkiltä aikaisemman kympin sijaan - mikä nostaisi tavallisen kirjan (ehkä kahden-kolmen kuukauden työn) käännöspalkkiota muutamalla satasella.